|
Äänestä Hopeakauriin Ratsutilaa VRL:n tallilistalla painamalla yllä olevaa "Äänestä meitä" -painiketta.
Kiitos.
TALLIN SÄÄ:
|
|
|
|
TEHTÄVÄT:
Tähän vihkoon hoitaja kirjoittaa suorittamansa tehtävät.
| Nimi: Luke |
20.04.2019 19:20 |
| Lauantaina saavuin tallille joskus ysin aikaan. Olin luvannu Tinkin kaa vetää länkkärinäytöksen avoimien ovien päivässä. Mun esitys olis vasta kello 11, mut aattelin tulla kattelee jos muut tartteis apuja. Päiväst oli tulossa upee. Aurinkoo oli luvattu ja se ei pettäny tänääkää. Tinki oli tosi energine, sillä mun ratsastelut oli jääny viime aikoina tosi vähälle. Nyt ku mä olin tääl tallil, ni podin tosi huonoo omaa tuntoo. Syystäki. Tinki oli mahtava hevone ja mä olin jättäny sen yksi. No mut. Tää päivä oli saatava vedettyy läpi. Varustin Tinkin ajoissa ja ratsastin sillä maneesin taa pellolle. Hölkkäiltii ja laukkailtii vähä lämmittelyks. Sit suuntasin kentälle ja ratsastin sillä muutamat rollbackit, slide stopit ja kokeilin spinii. Mun onni et tytös oli virtaa. Se anto mulle jopa rodeotkii pyytämättä. No, sit kello läheni puolta yhtätoista ja mä palasin hetkeks tallii. Tuinki otti huilii ja mä mietin vähä, mitä puhuisin näytökses. Kentällä sit alotin kertoo perusasioita lännenratsastuksesta ja siihen soveltuvista hevosista. Näytin maasta käsin varusteita, jotka oli Tinkil päällä ja kerroin muistakii varusteista, mitä westernis käytettii. Sit hyppäsin ratsaille ja esittelin perusaskellajit, käynti, hölkkä eli jog, ravi, hidas laukka eli lope ja laukka, sekä peruutuksen. Näillä päästäisi alkuun. Sit oli vuoros yksittäisii liikkeitä kuten rollback, sliding stop ja spin. Kerroin mitä tein liikkeissä hevosen selässä ja näytin vähä mite Tinki mun apuihin reagoi. Lisäks kerroin vähä lännenratsastuslajeista kuten reining, trail, western pleasure ja barrel racing. Kentälle oli tehty pien silta ja pressu levitetty maahan. Lisäks kentälle oli tuotu yks tynnyri. Näytin pätkän jokaista lajii ja selitin kyl et Tinki ei ollu esimerkiks paras mahdolline western pleasure hevonen tai et barrel racingii ei ees oltu juuri treenattu. Mut kaikki suju hyvin, yleisöö oli huimasti ja mä sain isot aplodit viel päälle. Numeron jälkee jotkuu halus tulla Tinkii taputtelee ja jotkuu tuli viel kyselee lännenratsastuksest ja kertoilin mitä osasin. Tosi hyvä päivä ja tosi iso motivaatio buusti tuli kyl tästä. Vein Tinkin tallii ja olin tosi hyväl mielel. Huomasin et tallille oli saapunu uus hevonenkii, tai ainaki karsinakyltti. Täytyy tulla tutustuu joku päivä lisää... |
Vastaus:
Jes! Kiitos suuresti Luke! Lännenratsastus tuntui kiinnostavan monia ja näytös sai huikeasti kiitoksia! Teillä meni todella hienosti :) Tästä hyvästä ansaitsit 5kp ja 50v€ Kausitapahtuma -merkin Pääsiäsitapahtumasta. Lisäksi tehtävän myötä sait tehtyä viimeisen alatason Seurailija -merkkiin! Viimeisestä alatasosta 20v€ ja itse Merkistä 100v€! Hyvä Luke! :) |
|
| Nimi: Luke |
17.03.2019 16:13 |
Sunnuntain päätin lähtee Tinkin kaa vähä tutkii Vanhaa Kouluu. Tai lähinnä ettii sen ees. Almaa ei ollu näkyny, joten päätin lähtee yksi. Vihko oli kuitenki Almal, mut kävisin vähä kattelee et pääsenkö koulun pihaa tai vaik sisälle sinne. Satuloin ratsuni ja suuntasin maastoon. Oli surkee ilma. Vettä, räntää ja lunta sato vuorotellen ja joka paikka oli loskaa ja lammikoita täys. Puin sadetakin päälle. Maastossa joka paikka oli märkää ja lumi ihan sohjoa. Kävelimme alkumatkan, mutta hölkkäsimme välimatkan peruslenkiltä mökkitielle. Mökkitiellä siirryttii käyntii et löydettäs oikee kohta. Mua jännitti ja mieles pyöri se ukko edelliselt maastolenkilt. Liittykö se tähä mysteerii kans? Pyörittii mökkitietä, mut en löytäny sopivaa kohtaa mist koululle pääs. Pelkkä koulurakennuksen erottamine ryteiköstä oli haaste. Välil tuntu et sitä ei näkyny ees koko rakennusta. Mökkitiellä tuli lopulta vastaa mökkiläine.
- Päivää rouva, satutteko tietämään mistä täält pääsee tonne Vanhan Koulun pihaan? kysyin kohteliaasti ja pysäytin ratsuni rouvan kohdalle.
- Onpa teillä kaunis hevonen! rouva henkäs ensiks.
- En valitettavasti tiedä mitään mistään koulusta, mutta vanhalle kartanolle pääsee tuolta hieman kauempaa, voisiko kyse olla samasta rakennuksesta. nainen kertoili.
- Kiitos, katson tuolta etempää. vastasin ja hölkkäsimme pois. Nainen jäi katsomaan meitä hieman pelokkaana ja ihmeissään.
Nainen oli oikees, vähä etempänä oli huonosti erottuva vanha tienpohja, jossa kyl kasvo jonkuu verra nuorta pajukkoo. Tinki poikkes tieltä lumihankee vähä vastahakosesti, mut ku päästii vanhalle tienpohjalle, oli lunta vaa paikoin Tinkii etupolvii. Loskane märkä lumi antautu hyvi kavion alla. Tarvottii tietä melko pitkää ja luulin jo et tää veis jonnekki muualle ku koululle. Lopulta tie kuitenki kaarto suoraa koulun pihaa. Vanha ränsistyny tönö seiso vankan näkösenä paikalla pihapiiriä hallitsevan näkösenä. Piha oli kasvanu osin umpee, mut alue oli selkeesti erotettavis. Tääl metäs tuntu olevan tavallistaki hiljasempaa. Vesipisarat piti vaa ääntä, ku ne putoili puiden oksilta sohjolumee. Nousin Tinkin seläst ja sidoin sen toisen ohjan yhtee puun oksaa ja toisen ohjan heitin nupin ympärille. Kävelin kohti rakennusta.
- No nii Maire, täält tullaa.. kuiskasin itekseni. Kävelin koulun vanhoi portaita pääovelle. Huokasin ja mietin milt sisäl näyttäis. Tartuin ovee ja vedin voimakkaasti. Lukossa. Tietenki! Pettymys suututti ja läksin rämpii rakennusta ympäri. Ikkunat oli sen verta korkeel etten niist ylettäny kiipee, sen lisäks ne oli ehjät. Koulun takana oli pienempi ovi, mut sekii oli lukossa. Ei siis sisälle menemistä. Palasin etupihaan ja katoin et Tinki on talles. Samas tajusin et pihas oli muitakii rakennuksii. Toine näytti vähä aitalle ja toine muistutti vähä navettaa, mut ei ollu. Kävelin viel tälle navetan näköselle isommalle rakennukselle ja tempasin ohimennen yhel kädel yhtä ovee. Olin siin uskos et lukossaha nääki on, mut ei, ovi narahti auki ja päästin irti ovesta säikähtäessäni. Seisoin siin ja tuijotin avonaisee ovee, joka johti pimeytee. Huokasin syvää ja menin sisää. Tinki höris mulle. Sisäl ei näkyny mitää. Koht silmät alko tottuu ja pienen eteistilan jälkee oli isompi tupa, jossa oli keskellä iso pöytä ja iso leivinuuni. Kävelin vähä tuvas ympäriinsä ja kattelin seinil olevii valokuvii. Siin kävellessäni potkasin jalal johonki. Katoin alas ja siin oli vanha pahvilaatikko, sellane kannelline ja aivan pölyn peitos. Vedin laatikon pitkän lankkupenkin alta esii ja vasin kannen. Pöly pisti yskittää, mut laatikko sisäls valokuvii lisää. Osa vähä outoja koulukuviks, mut osa selkeest luokkakuvii ja kuvii opettajista. Kuvii oli tarkast kirjotettu nimet ja vuosiluvut. Selailin niit jonkuu aikaa, kunnes mun kätee sattu kuva, jossa oli nuor likka ja komee poika. Nimet oli Maire Tenhune ja Aate Pulli. Kuva putos mun kädest. Otin sen takas ja tutkin kuvaa. Vuosi luku oli 1948. Vihko oli siis Mairen. Ja näitte tyyppien pitäs olla mahollisest hengiskii viel. Kylmät väreet. Jätän kuvat laatikkoo ja työnnän sen takas paikallee. Käännyn ja mun takana ovella seisoo joku. Kaadun taaksepäi suoraa istuallee. Kankkuu käy kipu. Ovella ei oo ketää, vaa oven vieres on naulakos pitkä takki. Nyt pihalle täält ja äkkii. Tinki pyöri pihassa hermostuneena ja mun sydän hakkas. Irrotin sen ja lähettii vauhil sielt. Laukattii mökkitie ja sit vast hiljennettii uimarannan polulle. Käveltii loppumatka ja mul oli tunne et joku seurais meitä. Vilkuilin taakse, mut ei siel mitää ollu ku märkää joka paikas. Tallipihas nousin seläst ja jätin tytön tallin pihaa kii. Pää täynnä kysymyksii. Painelin toimistoo ettii Tianaa. Jollekki tää piti nyt purkaa. No Tiana löyty odotetusti huoneestaa. Kerroin koko stoorin sille ja valokuvist myös.
- Aate Pulli! Se vanha mökkiläisukko tais olla just Aate nimeltää! Tiana muistaa ja mulla menee taas kylmii väreitä. Eli Aate voi olla viel hengis ja viel iha täs lähel... Aateha voi olla se ukko mikä oli.... Mua puistattaa. Silt ukolt vois saada tietoi Mairest ja heidän yhteyksist Kaurismäkee. Tiana huusi perääni että minun tulee olla varuillani vanhojen rakennusten luona, tiesin sen, mutta nyt oli mentävä. Liian kiinnostavaa vaik pelkäsin tota ukkoo jo jostai syystä valmiiks. Läksin Tinkin luo ja me lähettii käymää viel Aaten huvilal. Ravattii reipast vauhtii mökkitietä ja tultii ukon huvilalle. Mökkitiel oli jälkii. On tääl oltu ainaki. En ois halunnu löytää ukkoo, mut mentii silti pihaa. Mökki oli hiljainen ja pimeä, ei ketään paikalla. Toisaalt pettymys mut olin kyl helpottunukki. Lähettii tallille. Mietin koko matkan kaikkii kysymyksii mitä halusin Aatelt kysyy. Mite se tuns Mairen, mitä koululle oli käyny, onks Maire hengis, mite Mairen vihko voi löytyy Kaurismäest ja mikä niit yhistää Kaurismäkee. Ja ennen kaikkee, jos se oli Aate, miks se seuras mua ja Tinkii sillo yks päivä. |
Vastaus:
Loistavaa! Jännäksi käy ;) Nyt kun olit yksin tehtävän jäljillä, saat palkkioksi 5kp! |
|
| Nimi: Luke |
20.02.2019 21:26 |
Olin yhtenä iltana jälleen tallil ja menos hakee heinii Tinkille. Ajatuksissani kävelin latoo ja säikähin vähä, ku melkei törmäsin Almaa. Tumma tyttö katto minuu hölmistyny ilme kasvoillaa.
- Kato Luke. tyttö sano ja ojensi mulle jotai vanhaa paperii.
- Kato mitä mä löysin tuolt. se kuulosti vähä järkyttyneeltä.
Mä otin jeesuksen aikasen vanhan vihon Alman kädestä ja kattelin sitä. Se oli vanha, siis VANHA kouluvihko. Sen kannes luki "Maire Tenhunen". Ei tollasii nimii ees keksitä enää. Katoin Almaa.
- Avaa se. Alma kehotti ja otti vihon omaa käteesä.
Katoin vihon sisältöö melkei Alman sylissä, nii paljon se minuu kiinnosti. Almallakii oli nenä kii ruutuvihon mullanhajusis sivuis.
- Toi on sikavanha. mä tokasin ja Alma sulki vihon.
- Kysytää Tianalta. se sano fiksuna.
Heinät unohtu ja me lähettii selvittää kouluvihon mysteerii!
Tiana löyty toimistosta. Se lopetti vähä yllättyneenä jonkuu kirjotushommansa ja katto meitä.
- Moi. Mitäs te? Tiana kysy ja kurtisti kulmiaa kysyvästi.
- Tota, me löydettii tälläne heinäladosta. Aateltii kysyy tiedätsä täst mitää? Alma esitti ja ojens vihkon Tianalle. Tiana otti sen ja katto vihkoo ja sit meitä.
- Oho, ompa vanha. sekii huomas.
- Tiiätsä kenen se on tai miks se oli lados? mä utelin malttamattomana.
- Ei toi nimi kuulosta ainakaa tutulta. Maire Tenhunen. Tiana tavas.
- Miks se oli heinälados. Alma kysy uudellee mun toisen kysymyksen.
- No en todellakaa. Heinät tulee meidän omilta pelloilta ja osa naapurista. Tiana mietti.
- Tässä lähellä on kyllä tosi vanha koulu. se keksi.
Alma ja mä katottii toisiamme.
- Vanha koulu? kysyttii yhtee äänee.
Tiana kerto, et koulu oli ollu pois käytöstä jo useita vuosii. Tianan mukaan kyläläiset ei juuri tykkää puhuu koko koulusta ja loput ei ees tiedä sen olemassa olosta. Tää muuttu just ihan älyttömän mielenkiintoseks ja mun sisäinen ja ulkoinenkii seikkailija heräs jällee! Tiana neuvo, et mökkitien varresta näkee risukon läpi Vanhan Koulun seinämät. Mä ja Alma yllätyttii molemmat. Ei me oltu mitää huomattu. Mä varsinkaa ku en ollu ees koko lenkkii koskaa ratsastanu :D Tiana jatko et mökkiläiset ei oo tietosii rakennuksen alkuperästä tai kunnosta, mut yks vanha mökkiläisukko saattas tietää jotai. Se omisti tosi vanhan huvilamökin mökkitien varressa. Alma selaili vihkoo samalla ku kuunteli Tianan kummitusjuttuu.
- Kattokaa! Onks tää vuosiluku? Alma huus yhtäkkii.
Katottii kaikki tarkasti vihkoo ja yhen sivun alalaidas oli selkeesti vuosiluku 1906. Tsiisus mite vanhaa...
- Joo näyttäs olevan. Tianakii siin keksi.
- Täst me otetaan niin selvää! mä huusin ihan innoissani.
Alma hymyili innostuneena kans. Tää oli nyt selvitettävä!
Lähettii Alman kans pois toimistosta ja mentii kahvihuoneesee. Mietittii vähä.
- Pidetää tää meidän välisenä. Alma sano ku istuttii siin ja tuijotettii vihkoo pöydäl.
- Joo nii pidetää. mä sanoin kans.
- Mennää joku päivä kattoo mis se koulu on. Alma jatko suunnitteluu.
- Nyt on viel lunta nii paljo, et ei me sinne koululle viel päästä. Pakko oottaa et lumi vähä hupenee. mä tiesin kertoo.
Mut onhan se nyt käytävä jo kattoo ja ettii se paikka. Kui siistii täst voi tulla!? Tää koko juttu veti hiljaseks ja nosti ihon kananlihalle. Kuka on Maire Tenhune? Mite sen vihko pöllähti nyt esille kaikkien näitte vuosien jälkee? Miks Hopeakauriin Tilalle? Onks tää nyt joku viesti menneisyydest? Ei ku nii... sehä se just nimenomaa on.... |
Vastaus:
Siis niiiiiin jännää! :D Hyvä, tästä palkkioksi siis 3kp! |
|
| Nimi: Luke |
16.02.2019 17:46 |
Tiana oli kyselly ilmotustaululla lauantai illalle iltatallin tekijää ja mä olin ilmottautunu vapaaehtoseks. Olin päiväl tullu tallille jo ajoissa et ratsastin Tinkin ja sen jälkee söin evästä kahvihuonees. Tiana tuli viel sanoo moikat ja kävi läpi iltatallin tehtävät. Ruuat oli tehty valmiiks, mut mun piti laittaa aamutallii varte parit ruuat turpoo. Karsinat oli siivottu, mut kuhan katoin et on paikat kondikses. Ja pesukoneet ja kuivauskaapit pois päältä. Mut eka oli hevosten sisälle ottamine edes. Tiana häipy ja mä toivottelin hauskaa vapaailtaa.
Söin mun pizzapalan loppuu ja läksin kattelee touhui. Eli iltaheinät ne oli saanu ulos. Okei, hevoset sisää. Mä mietin mikä olis järkevää ja aattelin hakee kauimmaiset ekaks. Eli avasin Frollon ja Wadin (se poni) karsinoiden ovet auki ja samal tsekkasin niitten karsinat et oli kaikki kunnos. Tänää oli ollu ihan mieletön keli, +5 ja aurinko paisto täydelt taivaalt. Mun onni, ei ollu loimirumbaa. Riimut olalle ja ulos. Kävelin tarhoille ja mietin et nii, nyt ei olla Sedän tilalla.. voinko ees taluttaa kahta hevosta samaa aikaa... No, mä katon mitä siit tulee. Maneesin takana tää kaksikko oottelikii jo portil. Annoin niiden haistella mua ja riimuja. Menin tarhaan ja silittelin oreja. Poni oli tosi tuttavalline ja Frollo vaikutti iha kelpokaverilta eli otin molemmat naruihi ja hangitin rauhas sisää. Talutin kaksikkoo kierroksen tarhas ja sit suuntasin rauhas portille. Orit tuli hyvi. Tallipihas Frollo vähä kieku arabitammalle mikä keikisteli kulmatarhas. Muute meni hyvi ja sain oriit ehjinä tallin puolelle. Tallissa jätin eka Frollon omaa karsinaasa. Wadi ootteli nätisti käytävällä vuoroosa. Ovi kii ja poni paikoillee. Sitte katoin seinältä tarhajärjestystä ja kutoses oli oriit Vili ja Papu. Ainii ne komeet puoliveriset. Etin karsinat ja avasin ovet. Näist olin kuullu et Vili saatto olla menevää sorttii joten en ottanu riskii ja päätin ottaa ne eriksee sisää. Vili eka. Vili anto hyvin kii ja Papu ootteli vuoroosa. Tarhast ku päästii ulos ni Vili alko kiihyttää. Mä kävelin sen etee ja käävelin sen ympäri nii et ori jäi mun sisäpuolelle. Blokkasin sen menemisen. Käveltii pari askelta ja ennenku se ehti ees ajatella uutta kokeiluu ni mä blokkasin sen uudellee. Sen jälkee se tuli riimu löysällä perässä ja katteli mua vähä jopa loukkaantunu ilme naamallaa. Hiton ukko komentaa häntä! Tallin ovella tein viel yhden ympyrän ja sit mentii sisää. Vili ei ehtiny huomioida ympärillä tapahtuvii asioita, kuten arabin kiljumisia, kun se keskitty miettii mitä tapahtuu mun kaa. Tallissa pysähyin ja Vili pysähty kans. Se oli hetken paikallaa ja mietti. Sit se tuli tönäsee mua olkapäästä. Silitin sitä ja mentii karsinaa. Tää oli jännä kaveri. Älykkö. Sit se punainen sukkajalka. Papu ootteli portilla. Tää oli helppo kaveri. Papu löntysti perässä ja tuli kuuliaisesti tallii. Pysäytin sen käytävälle ja riisuin siltä putsit jaloista. Se oli selkeesti tähä tottunu ja seiso ilman kii laittoo paikallaa. Sit Papu tallii ja putsit oven kaiteesee kuivaa. Sit oli Macho ja Risto vuoros. Risto oliki jo sisäl eli Machon hakuu. Machon kaa ei ollu ongelmii.
Sit tammojen vuoro. Ines olikii sisäl, joten arabitamma ja musta puoliveritamma oli seuraavat. Fiija ja Kiira. Ton Fiijan mä toisin kyl yksi. Eli eka se. Avasin niitten karsinoitten ovet. Fiija oli kiljunu kaikille ketä olin hakenu, mut nyt se seiso tarhassa ja katteli suurilla kauniilla silmillää mua. Ei uskois samaks hevoseks, mut en ottanu riskii. Fiijan kaa hetken tutustumine ja sit tarhasta ulos. Fiija tanssi vierellä häntä korkeella. Se oli kaunis ja siro ja sil oli kaareva selkä ja häntäruoto. Kovera pää korosti arabikauneutta. Se ei juuri vetäny, mut rauhotin sen silti pari kertaa iha vaa seisoo. Se oli kyl melkone tapaus. Oikee kuningatar. Kiira taas tuli tosi hyvi, se oli ku vanha mummo riimun nokas. Sit olikii enää jälel Leila ja Melli. Nää tytöt olinkii oppinu jo tuntee ja ne toin yhtäaikaa sisää. Ei ongelmii vaik Leila vähä välil luimistelikii. Kaikki hevoset sisällä!
Sitte iltaruuat. Ruokintahuone ei olis voinu olla selkeempi enää. Jokasen hevosen ruokintakortti löyty seinältä ja joka kipos luki selkeesti nimet. Seinäl oli myös lappu, jossa luki ruokintajärjestys. No mä aloin kuskaa ruokii ja ekana vuoros oli kuningatar Fiija. Kaikki toimi hyvin ja hevoset oli selkeest tottunu väistää ihmistä ja oottamaa ruualle pääsyy. Mut tää Vili-Vilperi meinas tunkee jo karsinasta ulos ja sit vielä kupille enne aikojaa. Mun piti käyttää sen kaa aikaa ainakii vartti ennenku homma toimi niiku piti :D Sit ku ruuat oli eessä mä aloin laittaa ruokii aamuks turpoomaa. Muutamalle meni turvotettavat murot. Sit kävelin lattiaharjan kaa tallin läpi ja sammutin varustehuoneen koneet ja valot jo samal. Samoin kahvihuone ja toimisto kii. Lopuks myös ruokintahuone. Talli oli siistin näköne. Kello oli puol kasi, joten läksin pihalle. Keräsin kottarillisen tallautunutta heinää ja lantakokkareita tarhojen porteilta ja pihasta. Piha näytti vähä siistimmältä. Aurinko oli kyl sulattanu jonkuu verra kurasia kohtia ja piha näyttikii melko sotuselta niitten takii. Nyt alko jo mennä asteet lähelle nollaa ja maa jääty takas. Menin tallii jakaa iltaheinät ja keräsin viel talikolla enimmät pudonneet korret Mellin ja Riston karsinoihi. Sit nappasin purukumin huulee ja läksin kälppii bussipysäkille ja kotia kohti. Laitoin viel viestii Tianalle et kaikki kunnos. |
Vastaus:
Hyvää työtä Luke! Käytit kaikki tarvittavat sanat hienosti tarinassa ja hoidit hevoset hienosti! Kiitos! Pienenä huomiona tulevaa varten kuitenkin, että ruokkimisessa Vili tulee aina ensin, jonka jälkeen oriit ja sitten tammat. Ruokintahuoneen seinällä olevat laput voivat olla hieman hämäävät, sillä Fiija lukee siellä tosiaan ensimmäisenä, se onkin tammoista ensimmäinen, mutta pienellä printillä mainitaan että oriit ensin. Tämä ei kuitenkaan maata kaada! :) Tehtävästä ansaittu 5kp! |
|
~VIRTUAALITALLI HOPEAKAURIIN RATSUTILA~
|
|
