|
Äänestä Hopeakauriin Ratsutilaa VRL:n tallilistalla painamalla yllä olevaa "Äänestä meitä" -painiketta.
Kiitos.
TALLIN SÄÄ:
|
|
|
|
| Nimi: Vanessa |
16.06.2019 18:53 |
"Hei Kiira", lepertelin ja annoin tammalle leipäpalan, jonka tämä nappasi kiitollisena ja alkoi mutustella. "Anteeksi etten ole käynyt täällä, on vain ollut paljon tekemistä."
Kaivoin hetken reppuani tyhjässä tallissa ja näytin sitten Kiiralle tulostamiani kuvia, joita vanhempani olivat ottaneet pääsiäistapahtuman esityksestäni. "Emmekö näytäkin hienoilta?"
Yksi kuva oli erityinen suosikkini. Se oli viimeiseltä esteeltä, se hetki esteen päällä juuri ennen kun päästin jousen jänteen irti. Kiira nielaisi leipänsä ja nuuhkaisi kuvaa hörähtäen pehmeästi.
Teippasin kuvan Kiiran karsinan oveen niin, että kuka tahansa ohi kävelevä näkisi kuinka hieno hevonen musta tamma oikein on. Rapsutin tamman otsaa harjan alta. "Miltäs maasto kuulostaisi?"
Oli kaunis kesäpäivä, joten vietyäni Kiiran tavarat talutin tamman ulos ja solmin tämän riimunnarun kiinni ulkona olevaan puomiin.
Varustettuani tamman lähdin maastoon. Kiersin peruslenkin, koska minulla ei ollut paljoa aikaa, mutta se oli silti rentouttavampaa kuin mikään oli ollut pitkään aikaan.
Lenkin päätteeksi kävin hetken ratsastamassa pellolla, jotta saisin myös hiukan laukkaa. Minua harmitti ajan puute, mutta tein mielessäni lupauksen käydä täällä nyt useammin.
//pelastus erotukselta ^^' |
Vastaus:
Hyvä pelastus! :D Mukava kun kävit taas. Ymmärrän, että kesällä on muutakin menoa, mutta olisi mukavaa että hoitohevosiakin välillä muistettaisiin :) Kiitos siitä. Tarinasta 20v€ ja Superhoitaja -merkin alataso suoritettu! Siitä lisää 30v€ :) |
|
| Nimi: Vanessa |
22.04.2019 18:50 |
Hymyilin saapuessani tallille. Koko paikka oli täynnä kaikenlaisia pääsiäiskoristeita, ja jopa hevoset vaikuttivat aistivan iloisen ilmapiirin. Kello tuli juuri kymmenen, ja näin Tianan avaavan tallipihan portin. Livahdin muun porukan seassa sisälle, ja hain ensitöikseni Kiiran tarhasta ja vein tamman karsinaansa. Joku pikkutyttö seisoi Kiiran karsinalla sinne saapuessani, ja väisti nähdessään suuren, mustan tamman.
"Ei Kiiraa tarvitse pelätä", sanoin tytölle johdettuani Kiiran karsinaansa. "Se on yksi tallin kilteimmistä hevosista."
Tyttö oli arviolta seitsemän, ehkä kahdeksanvuotias. Tällä oli päällään suloinen t-paita, jossa oli hevosen kuva, sekä vaaleansiniset farkut. Tytön hiukset olivat lyhyellä poninhännällä.
"Katsos, ojenna sille kätesi näin", ohjeistin tyttöä näyttäen esimerkkiä. Tämä noudatti esimerkkiäni hiukan hermostuneen näköisenä. Kiira ojensi turpaansa ja puhalsi ilmaa tytön kämmenelle. Tämä hätkähti hieman, mutta antoi tamman nuuhkia kättään.
"Noin." Katsoin Kiiraa tyytyväisenä. Se oli aina niin kiltti.
"Terve, Vanessa", käännähdin huomaten Luken takanani.
"Moi Luke", vastasin tälle tytön jatkaessa tutkimusmatkaansa. "Pidätkö sinä lännenratsastusnäytöksen Tinkin kanssa? Kuulin sellaista huhua", kysyin kiinnostuneena.
"Minäpä hyvinkin", tämä vastasi. Nyökkäsin, ja huomioni herpaantui tuntiessani jonkun nykivän t-paitaani takaapäin.
"Kiira!" Moitin tammaa Luken nauraessa. Tämä ilmoitti menevänsä valmistamaan Tinkin, ja vastasin itse tekeväni saman.
Varustehuoneessa oli pientä ruuhkaa, mutta sain lopulta otettua Kiiran varusteet ja vietyä ne tamman karsinalle. Vastailin harjatessani joidenkin uteliaiden kysymyksiin muun muassa Kiiran rodusta, ja joku kysyi minulta jousiammuntavälineistä. En antanut suoraa vastausta, vaan kehotin tätä olemaan kentänreunalla yhdeltä.
Harjasin ja putsasin Kiiraa reilun tunnin, sillä tamman tuli olla parhaimmillaan esitystä varten. Viimein tamma kiilteli ikkunasta siivilöityvässä auringonvalossa ja kuulin jonkun kehuvan tätä. Olin kammannut tamman pitkän harjan puhtaaksi takuista, mutta jättänyt sen auki, sillä se näyttäisi hienommalta aukinaisena, eikä pitänyt varoa sen jäämistä ohjien väliin.
Otin ensin lohikäärmehuovan, joka tuntui kevyeltä verrattuna normaaliin satulahuopaan. Asetin sen varovasti Kiiran selkään, ja tarkistin vielä sen olevan tasaisesti tamman selässä, perfektionisti kun olen. Seuraavaksi tein saman satulalle. Suitsien ja suojien laiton jälkeen kiinnitin nuolikotelon Kiiran satulaan, ja kiinnitin omat suojavarusteeni. Olin jo kotona laittanut pitkät hiukseni osittain kiinni siten, että kaksi lettiä tulivat yhteen takaraivossani ja laskeutuivat poninhäntänä alas. Minulla itselläni oli päällä punakultainen lohikäärme-t-paita ja mustat legginsit, sopiakseni yhteen Kiiran varusteiden kanssa. Talutin tamman ulos.
Kenttää ohittaessamme näin vilaukselta Luken ja Tinkin tekemässä sliding stoppia. Juuri kukaan ei huomannut minua ja Kiiraa, sillä kaikki olivat niin keskittyneitä lännenratsastusesitykseen. Vatsassani liiteli perhosia tajutessani, että minunkin esitystäni katsoisi noin monta ihmistä. Talutin Kiiran tyhjään maneesiin, ja minulla oli vajaa tunti aikaa tarkistaa kaikki ennen kello yhtä.
Annoin Kiiran kävellä vapaasti ympäri maneesia nostaessani itse kolme estettä pitkälle sivulle ja asettaessani maalitaulut maneesin keskelle. Kolme estettä, kolme taulua. Tämän olisi tarkoitus olla esitykseni Grand Finale. Kutsuin Kiiraa vihellyksellä ja tämä ravasi kiltisti luokseni.
Kävelin ja ravasin puolisen tuntia kiertäen esteet ja ampuen tauluihin. Osuin taulun keskelle lähes joka ikinen kerta, ja lopulta nostin laukan. Olin harjoitellut parina viime päivänä tätä, ja se oli sujunut niin hyvin, että olin päättänyt ottaa sen mukaan esitykseen. Kiersin esteet vielä parin kierroksen ajan, ja osuin jokaisella kolmella nuolella taulun keskelle. Seuraavalla kierroksella ohjasin Kiiran pohkeillani esteille. Tamma katsoi kolmea estettä korvat hörössä.
Tamman etukaviot nousivat maasta.
Jännitin jouseni, ja päästin irti. Kuulin tutun pamahduksen, joka osoitti nuolen osuneen tauluun. Minulla ei ollut aikaa katsoa mihin kohtaan, sillä toinen este tuli jo eteen. Sama tapahtui kuin ensimmäiselläkin. Myös kolmas este sujui muitta mutkitta, ja hidastin Kiiran käyntiin. Nousin selästä ja kävelin maalitauluille. Hymy levisi naamalleni tajutessani, että kaikki kolme nuolta osuivat taulujen keskellä olevaan ristiin. Keräsin nuoleni ja Lukas tulikin juuri sopivasti auttamaan minua maalitaulujen kantamisessa. Miehen viedessä maalitaulut valmiiksi kentälle siivosin esteet pois ja seurasin tätä sitten Kiiran kanssa.
Kentän reunoille oli jo kerääntynyt mukavasti ihmisiä, heidän joukossaan muun muassa Tiana, Luke ja Maya. Minun kävellessäni ympäri kenttää Lukas nosti esteet pystyyn, ja kuulin väkijoukosta yllättynyttä supinaa. Korvani nappasivat sanat 'nuori' ja 'vaarallista'. Sehän nähdään!
Aloitin muutamalla kävelykierroksella, ampuen jokaisen taulun kohdalla. Olin harjoitellut niin paljon, että jokainen nuoli osui ristiin tai ainakin lähelle sitä. Väkijoukosta kuului hajanaisia taputuksia. Seuraavaksi nostin ravin, tosin tein sitä vain yhden kierroksen ennen laukannostoa. Kiiran kaviot rummuttivat rytmikkäästi kentän hiekkapohjaa, ja ammuin jälleen noin kolmen kierroksen ajan tauluihin. Viimein tuli näytön paikka.
Ohjasin laukkaavan Kiiran kohti ensimmäistä estettä.
Jännitin jousen.
Tunsin, kuinka Kiira ponnisti.
Nuoli lähti jänteestä ja singahti tauluun pamahduksen kera. Ei taputuksia. Ihmiset eivät halunneet häiritä keskittymistäni. Seuraava este.
Jännitys.
Ponnistus.
Vapautus ja pamahdus.
Vielä kolmas ja viimeinen este. Jännitys, ponnistus, pamahdus. Väkijoukko kohahti ja räjähti sitten taputuksiin. Kuulin joidenkin hurraavan laukatessani ympäri kenttää, pitäen joustani korkealla.
Laskeuduin alas Kiiran selästä, ja Lukas tuli auttamaan esteiden ja maalitaulujen kanssa.
Vein Kiiran karsinaansa ja annoin tälle useamman leivänkannikan taputusten ja kehujen kera. Tämä oli hauskin asia, mitä olin koskaan tehnyt. Ja olin varma, että Kiira oli samaa mieltä. |
Vastaus:
Hienoa Vanessa! Näytös oli upea ja ihmiset pitivät siitä todella paljon. Itse hieman haukoin henkeäni nähdessäni, että aiotte hypätä samalla esteitä! Onneksi kuitenkin kaikki meni hienosti ja suunnitellusti. Kiitos avustasi :) Tästä ansaitsit 5kp ja Pääsiäistapahtuman suorituksen, siitä 50v€! |
|
| Nimi: Vanessa |
16.04.2019 08:43 |
Istuin varustehuoneessa jälleen jousiammuntavarusteideni kanssa. Minulla oli mukanani - jälleen - suuri, valkoinen OddPixelin kangaskassi, jossa oli pari uutta varustetta Kiiralle. Tiana oli tekstannut minulle ja kysynyt, haluaisinko pitää Kiiran kanssa Hopeakauriin Tilan pääsiäistapahtumassa ratsastusjousiammuntanäytöksen. Enhän tietenkään voinut kieltäytyä, joten vastasin myöntävästi.
Mikäli aioin saada aikaiseksi jonkin esityksen tapahtumaan mennessä, piti minun nyt harjoitella seuraava viikko ahkerasti, ja se alkaisi siitä, että pystyisin luottavaisesti ratsastamaan Kiiralla jousen kanssa.
Kassissani oli uusi, hieno lohikäärmesatulahuopa Kiiralle, sekä joka jalkaan kauniit punakultaiset jännesuojat. Huopa, suojat ja minun jouseni sopivat yhteen, mikä oli tietenkin plussaa - pitäähän esityksessä ottaa huomioon tyyli.
Kun varustin Kiiraa, tamma nuuhkaisi uutta huopaa, muttei nostanut siitä sen suurempaa meteliä ja seisoi kiltisti paikallaan. Suojat laitoin viimeisenä, ja Kiira ei niistäkään kummemmin välittänyt. Ajattelin mennä maneesiin, sillä siellä ei olisi niin vaarallista, jos en osuisi maalitauluun tai Kiira säikähtäisi jotain. Ei sillä että tamma säikkyisi, se on aina niin rauhallinen.
Tiana tuli lupauksensa mukaan vahtimaan minua näin ensimmäisellä kerralla Kiiran kanssa, ja auttoi myös laittamaan maalitaulut pystyyn. Lisäksi kiinnitin nuoliviinin satulaan. Tiana käveli katsomoon minun noustessa mustan tamman selkään. Pidin jousta ensin vain selässäni ja testailin Kiiraa painoavuilla ja miten tämä reagoisi ylimääräiseen painoon. Tamma oli siitä rauhallinen, joten pysäytin sen keskimmäisen maalitaulun kohdalle, viritin jouseni ja ammuin lähes keskelle taulua. Kiira heilautti korviaan äänen suuntaan, mutta ilmeisesti harjoittelu metsässä oli tuottanut tulosta, ja tamma luotti minuun ja jouseen sen verran ettei säikkynyt kiitävää nuolta. Olin valmistautunut alusta asti totuttamiseen, joten tämä helpotti työtäni suuresti. Kuulin Tianan antavan pienet aplodit katsomosta. Ohjasin Kiiran pohkeilla ja painoavuilla takaisin pitkän sivun alkupäähän, ja tälläkertaa pyysin tätä menemään käyntiä. Tässä kohdassa myös nopeus tuli mukaan, sillä Kiiran liikkuessa minulla ei ollut rajattomasti aikaa virittää joustani maalitaulujen välillä. Se ei tosin ollut ongelma, sillä olin Sirren kanssa sitä tehnytkin, laukassa nopeimmillani. Nostin jouseni hiukan ennen ensimmäistä maalitaulua, ja Kiira valpastui nähdessään sen silmäkulmastaan, tajuten mitä oli tapahtumassa. Taulun kohdalla päästin jänteestä irti. Nuoli osui maalitaulun keltaiseen osaan, mutta jänne napsahti käsivarteeni, rannesuojan alle. Säpsähdin hieman yllättävä kipua, mutta sen suurempaa numeroa asiasta tekemättä pysäytin Kiiran ja asensin suojaa paremmin. Tämä ei ollut ensimmäinen kerta kun näin on tapahtunut. Tiesin jo, että käsivarttani jomottaisi vähän aikaa, mutta kipu ei ollut niin suurta että se häiritsisi. Kannustin Kiiran jälleen liikkeelle, hiukan reippaampaan käyntiin, ja ammuin nuolet kahteen viimeiseen maalitauluun.
"Voisitko siirtää noita tauluja hiukan kauemmas toisistaan?" Huikkasin Tianalle noin puolen tunnin käynnissä harjoittelun jälkeen. "Voisin kokeilla ravissa."
"Toki", tämä vastasi. "Tuonko nuolet takaisin?" Pudistin päätäni. "Kerään ne sitten lopuksi." Viinissä oli vielä runsaasti nuolia jäljellä. Ravasin maneesia ympäri Tianan siirtäessä tauluja ja ohjailin Kiiraa painoavulla volteille ja ympyröille. Viimein Tiana meni takaisin katsomoon ja ohjasin Kiiran takaisin pitkälle sivulle, virittäen jouseni valmiiksi. Ensimmäisen maalitaulun kohdalla ammuin, mutta päästin irti liian myöhään ja nuoli singahti maneesin seinään kolahduksen kera, jota Kiira säpsähti. Arvioin pikaisesti, kuinka paljon aikaisemmin pitäisi päästää irti, ja viritin jouseni ampuen suoraan keskimmäiseen tauluun. Viimeisen taulun kohdalla osuin suoraan taulun keskellä olevaan rastiin, ja hymyilin rapsuttaen Kiiraa harjan juuresta.
Toistin myös raviharjoitusta reilu puoli tuntia, ja siinä välissä Tiana kävi hoitelemassa joitain asioita. Kun tämä tuli takaisin, pysäytin Kiiran. "Voisin kokeilla laukassa, jos se vain sopii. Kiira toimii jousen kanssa hienosti ja osaa hyvin keskittyä painoapuihini nuolen äänen sijaan.
Tiana näytti miettiväiseltä, ja hetken jo pelkäisin että tämä kieltäisi.
"No kokeile", hän sanoi lopulta, "mutta laukkaa ensin muutama kierros maneesin ympäri ampumatta ja varmista, että saat Kiiran hidastamaan ja pysäyttämään painoavuilla." Nyökkäsin, ja minun nostaessani laukan Tiana kävi jälleen siirtämässä maalitauluja. Tällä kertaa hän myös irrotti nuolet tauluista, sillä minulla oli jäljellä enää yksi. Kiiran pehmeässä laukassa oli todella mukava istua, ja pysäytin tamman Tianan kohdalle, jotta tämä voisi laittaa nuolet takaisin nuoliviiniin. Pysähdyksen jälkeen kannustin Kiiran jälleen laukkaan, ja tällä kertaa tauluja olikin yksi joka sivulla. Laukkasin yhden kokonaisen kierroksen ennen kun viritin jouseni valmiiksi ensimmäisen lyhyen sivun taululle. Ammuin tauluun ja katsomatta, osuiko nuoli, viritin jo jousen valmiiksi kääntyessämme pitkälle sivulle. Kiiralla on reippaampi laukka kuin Sirrellä, mutta sain kuitenkin osuttua tauluun. Osuin myös kahteen viimeiseen tauluun, ja meinasin juuri laittaa jousen takaisin olalleni, kun pieni linnunmuna putosi maneesin katonrajasta. Kiira säikähdi hypähtäen sivulle, ja menetin tasapainoni tämän selässä. Putosin kyljelleni - kipeän käteni päälle - maahan tömädyksen kera, ja ilma pakeni keuhkoistani. Jousi putosi viereeni, ja siinä tilanteessa olin kyllä tyytyväinen, etten ollut vielä kerennyt laittaa sitä olalleni. Kiira pysähtyi tajutessaan, ettei sillä ollut enää ratsastajaa, ja käveli luokseni tökäten minua turvallaan. Nousin istumaan haukkoen henkeäni. Musta hevonen töni selkääni yrittäen saada minut seisomaan, ja nauroin tamman "huolehtivaisuudelle".
"Oletko kunnossa?" Tiana kysyi huolestuneena katsomon puolelta.
Nyökkäsin ja nousin seisomaan. "Kiira vain säikähti linnunmunaa."
"Kevät", Tiana mutisi. "Haluatko jatkaa vielä?"
Halusin laukata vielä yhden kierroksen, jotta harjoitukset loppuisivat hyvin. Sen jälkeen vein Kiiran takaisin karsinaansa ottaen tältä varusteet pois, ja itse menin kahvihuoneeseen. Katsku oli siellä, ja selostin tälle juurta jaksain harjoitustuokion tapahtumat. Värähdin välillä käsivarteni osuessa johonkin, mutta kipu hälveni pian. Kiira oli tänään pieni stara. |
Vastaus:
Hienoa Vanessa! Harjoitus tekee mestarin ;) Putoaminen oli kyllä harmittavaa, sillä harjoitus olisi muuten ollut täysin virheetön! Mutta kuuluuhan se putoaminenkin tähän harrastukseen ;) Hienosti kirjoitettu. Näytös tulee olemaan varmasti menestys. Tarinasta 50v€! |
|
| Nimi: Vanessa |
31.03.2019 09:59 |
Oli kaunis kevätaamu, kun jätin pyöräni Hopeakauriin pihaan puuhun kiinni. Kuuntelin lintujen laulua kävellessäni hiljaisen ja aurinkoisen tallipihan läpi. Taivaalla ei ollut pilvenhattaraa.
Tänään olisi kahdeltatoista hiukan kokeneemmilla hoitajilla ratsastusjousiammuntavalmennus, ja ajattelin totuttavani ennen sitä Kiiran ampumiseen maasta käsin ja sen jälkeen kenties valmennuksen aikana irtohypyttää tammaa maneesissa, mikäli siellä ei ollut ketään. Vein kassini kahvihuoneeseen, avasin sen, ja otin välineeni esille. Nostin kassista ensin punamustan vastakaarijousen, saman jonka olin edellisenä päivänä näyttänyt Kiiralle. Musta nahkainen nuoliviini jossa oli reilu kymmenen punamustasulkaista nuolta, jonka kiinnitin oikealle puolelleni vyöhöni, käsisuoja ja pieni nahkalippa, joka esti jännettä hankaamasta sormiani. Nappasin lisäksi pari leipää palkinnoksi Kiiralle aina kun se ei säikähtänyt.
Tiana tuli minua vastaan kävellessäni riimunnarun kanssa kohti Kiiran tarhaa. Hän katseli varusteitani, vaihdoimme pari sanaa ja kerroin hänelle meneväni metsänreunaan kokeilemaan, kuinka Kiira reagoisi nuolen ääneen ja liikkeeseen. Tämä nyökkäsi ja varmisti kuitenkin, etten menisi Kiiran selkään ilman valvojaa. En tietenkään aio ratsastaa jousen kanssa ennen kuin Kiira on tottunut siihen, joten nyökkäsin ja jatkoin matkaani.
"Kiira!", Kutsuin tammaa ja vihelsin perään. Musta tamma tulikin luokseni kauniissa ravissa, ja kiinnitin riimunnarun valmiiksi Kiiran päässä olevaan punaiseen riimuun. Suljin tarhan portin ja lähdin taluttamaan Kiiraa kohti metsänreunaa. Tamma tönäisi turvallaan nuoliani ja pärskähti päättään heittäen kun höyhenet osuivat siihen. Minua huvitti. Ainakaan Kiira ei pelännyt nuolia heti ensi näkemällä.
Menin hiukan syvemmälle metsään, mutta jäin kuitenkin kuulo- ja näköetäisyydelle tallista kaiken varalta. Sidoin Kiiran puuhun niin ettei tämä varmasti pääsisi säikähtäessään irti, ja asetuin tamman eteen. Kiira kallisti uteliaana päätään ottaessani nuolen ja asettaessani sen jouselle. Vedin jänteen poskeni kohdalle ja päästin irti. Kiira säpsähti hieman nuolen irrotessa jousesta ja osuessa puuhun pienen pamahduksen kera.
"Hyvä tyttö", kehuin rapsuttaen tätä otsasta. Kiiran saisi helposti totutettua nuolen ääneen, jos se ei pelännyt niitä tuota enempää. Otin yhden nuolen nuoliviinistäni ja annoin Kiiran haistella sitä hetken. "Ei ole vaarallinen, eikö niin?"
Työnsin käteni taskuuni ja murensin toisesta leivästä pienen palan antaen sen Kiiralle, joka otti sen kiitollisena vastaan.
Asetin toisen nuolen jouselle ja ammuin sen samaan puuhun kuin edellisenkin. Tällä kertaa Kiira aavisti, mitä oli tulossa ja ainoastaan katseli nuolta rauhallisen kiinnostuneena. Kehuin sitä jälleen ja annoin pienen palan leipää. Hetken samaa toistettuani Kiiraa ei enää edes kiinnostanut paljoa. Sen korvat osoittivat kohti puuta, mutta tamma ei enää kääntänyt katsettaan nuolta kohti vaan keskittyi syömään ruohikkoa puun juurakossa. Siinä vaiheessa päätin, että Kiira oli selvästi tottunut ja tämä riitti tälle päivälle. Rannekelloani vilkaistessani huomasin, että jousiammuntavalmentajan pitäisi olla jo tallilla. Irrotin Kiiran puusta ja lähdin taluttamaan tätä kohti tallia.
Jätin Kiiran karsinaansa riimu päässä irtohypytystä varten valmiiksi, ja lähdin itse kohti kahvihuonetta. Siellä olivatkin Leilan hoitaja Raven, Tinkin hoitaja Luke, Tiana, ja mies jonka arvelin olevan Kimmo Ruuti. Kaikkien katseet kääntyivät minuun ja varusteisiini.
"Hei, Vanessa", Tiana tervehti, ja nyökkäsin tälle. "Miten Kiiran kanssa meni?"
"Oikein hyvin", vastasin. "Se tottui nuolen ääneen nopeasti eikä pelännyt sitä paljoa alun alkaenkaan."
"Harrastatko sinä ratsastusjousiammuntaa?" Kimmo kysyi kiinnostuneena. Nyökkäsin. "Tavallaan. Tein sitä edellisen hevoseni kanssa ja aion nyt kouluttaa Kiiran siihen. Vanessa", lisäsin ojentaen käteni.
"Kimmo Ruuti", tämä vastasi kätellen minua.
"Älkää minusta välittäkö, jatkakaa vain", sanoin ja kävelin kassini luo huoneen nurkkaan. Kimmo jatkoi ratsastusjousiammunnasta kertomista ja huomasin, että tällä oli mukana jokaiselle omat jouset ja nuoliviinit nuolineen. Jätin omat varusteeni kassiin ja luikahdin kahvihuoneen ovesta ulos.
Talutin Kiiran tyhjään maneesiin ja päästin tämän irti suljettuani oven. Tamma lähti ensin pukkilaukkaa pitkin maneesia mutta rauhoittui hiukan kun asetin aidan paikalleen ja aloin asettaa kahta estettä. Ensimmäisestä tein 60cm ristikon ja toisesta 90cm pystyn. Aina Kiiran hyppyjen välissä korotin ristikosta pystyn ja hieman korkeamman.
Irtohypytin tammaa noin vajaan tunnin ja päätin sitten tämän riittävän tälle päivälle. Jätin Kiiran tarhaan ja vein riimunnarun tämän karsinan vieressä olevaan koukkuun. Raven ja Luka olivat juuri valmiita hoitohevostensa kanssa ja lähtivät taluttamaan näitä kentälle. Seurasin perässä ja jäin kentän reunalle katsomaan valmennusta. |
Vastaus:
Hyvä tarina Vanessa! Hieno juttu, että Kiira tottui varusteisiin noin hyvin! <3 Kuvailit hienosti myös säätä tässä, joten siitä sinulle Ympäristö -merkin alatason suoritus 20v€, tarinasta 50v€, joten yhteensä 70v€! |
|
| Nimi: Vanessa |
30.03.2019 09:20 |
Huohotin hetken pyöräiltyäni tallille niin nopeasti. No minkäs teet, kun olin niin innostunut!
Astuin sisälle talliin ja kuulin ihanan hörähdyksen suosikkitammaltani maailmassa. Astelin Kiiran karsinalle ja pörrötin tamman otsaharjaa kädelläni. Otin jousen olaltani ja laskin sen maahan viereeni, jotta Kiira näkisi sen koskematta siihen. "Mitä tyttö?"
Tamma ojensi kaulaansa ja yritti napata jousen suuhunsa, mutta luovutti lopulta turhautuneella puhahduksella. Kiiran uteliaisuus oli hyvä merkki. Ainakaan se ei heti pelännyt jousta.
Niin, jouseni. Toin sen tallille, sillä ratsastusjousiammunta oli jotain, mitä haluaisin tehdä enemmän. Olin pari kertaa kokeillut Sirrellä, mutta sitten...
Harrastan itsenäistä jousiammuntaa muuten vain. Käyn ammuntasalilla pari kolme kertaa viikossa ampumassa maaliin, ja olen jo aika hyvä, vaikka itse sanonkin. Kaksi suosikkiharrastustani yhdistettynä, ratsastusjousiammunta on oikeasti todella hauskaa.
Havahduin ajatuksistani ja nostin jousen käteeni, jotta Kiira saisi tutkia sitä tarkemmin. Musta tamma hipaisi turvallaan jousen punaista päällystettä ja heilautti päätään pärskähtäen. Se kai luuli saaneensa lelun. En voinut olla nauramatta ääneen kun tamma toisti tekemänsä muutaman kerran. Sen lopetettua vein jousta hitaasti lähemmäs. Kiira katsoi punaista välinettä valppaana, muttei peruuttanut kauemmas.
"Noniin, eiköhän siinä ollut tarpeeksi yhdelle päivälle", nauroin ja otin jousen takaisin itselleni. Lähdin kohti varustehuonetta, jotta saisin tavarani vietyä sinne.
Jätin reppuni ja jouseni varustehuoneen nurkkaan, ja istahdin penkille. Silloin varustehuoneeseen käveli arviolta minua pari vuotta vanhempi tyttö. Hänellä oli pitkä poninhäntä ja iloisesti tuikkivat siniset silmät.
"Hei!" Tämä tervehti iloisesti.
"Hei", vastasin. "Olen Vanessa, Kiiran hoitaja."
"Minä olen Katarina", tyttö vastasi minulle. "Mutta kaikki sanovat Katskuksi. Hoidan Wadia." Hänen katseensa osui reppuni päällä lepäävään punaiseen jouseen. "Onko tuo sinun?" Nyökkäsin. "Ajattelin totuttaa Kiiran jouseen ja nuoleen ja kysyä sitten Tianalta, jos saisin kokeilla ratsastusjousiammuntaa." Selitin Katskulle. "Tein sitä pari kertaa Sirren kanssa, ennen kuin..." pudistin päätäni. "Olen lähdössä nämä purettuani maastolenkille Kiiran kanssa. Haluatko tulla mukaan? Siellä on niin kiva ilmakin."
"Joo, mikä ettei!" Katsku nyökkäsi. "Mitä siellä kassissa on?"
"Nooh, sitä sun tätä", hymyilin. "Tavaroita joita ostin Kiiralle."
Nostin kassista kauniin, punaisen riimun jossa oli valkoiset villapehmusteet turpahihnassa ja niskassa.
"Ajattelin että tämä väri sopisi Kiiralle hyvin", selitin poimiessani vielä samansävyisen riimunnarun. Katsku nyökkäsi ja ojensi kättään. Annoin riimun tälle tutkittavaksi ja nostin kassista punaisen harjapakin.
"Tämä riimu on kyllä hyvännäköinen", Katsku totesi avatessani harjapakkia, sitten huomasi mitä olin tekemässä. "Mitä siinä on?" Wadin hoitaja siirtyi viereeni istumaan että näkisi paremmin.
Harjapakissa oli kokonainen harjasetti ja kaviokoukkukin mukana.
"Tässä ei ollut vielä kaikki", sanoin laskiessani harjapakin maahan. Nostin kassista vielä viimeisen - ja suurimman - tavaran. Se oli suloinen, viininpunainen satulahuopa jossa oli valkoinen sydän.
"Ihana!" Katsku huudahti. "Tuo on todella suloinen!"
Nyökkäsin hymyillen ja asetin kassin sivuun. Nostin riimun ja harjapakin maasta.
"Minä menen nyt laittamaan Kiiraa valmiiksi", sanoin Katskulle, joka nyökkäsi. "Minä laitan sitten Wadin. 20 minuuttia?"
"Riittää oikein hyvin", vastasin ja astelin ulos varustehuoneesta riimun ja täyden harjapakin kanssa, napaten matkalla leipäkorista yhden kuivan leivänkannikan.
Kiira katsoi uteliaana kirkkaanpunaisia tavaroita. Hymyilin laskiessani harjapakin maahan karsinan oven viereen ja avasin oven. Vaikken aikonutkaan laittaa Kiiraa kiinni harjauksen ajaksi, halusin silti pitää sillä uutta riimua päässä kunnes suitset tulisivat tilalle. Livautin karsinan oven alle pienen pidikkeen, jottei se menisi kiinni, ja kurotin käteni Kiiran pään päälle, juuri sen korvien taakse painaen kevyesti.
"Alas", sanoin tyynesti. Kun tamma ei heti laskenut päätään, sanoin uudestaan ja painoin kädelläni hiukan enemmän. "Alas." Kiira laski kuuliaisesti päätään tarpeeksi että saisin sille riimun päähän, ja annoin sille leivän, jonka se pisti tyytyväisenä poskeensa. Tätä aioin tehdä, kunnes Kiira oppisi, että hiukan painava käsi pään päällä tarkoitti että pää täytyy laskea alemmas. Siitä olisi hyötyä, kun hevonen oli säkäkorkeudeltaan melkein minun mittaiseni.
Sujautin mustalle tammalle punaisen riimun päähän ja astahdin taaksepäin. Se oli kyllä hieno näky. Punainen todella sopi Kiiralle, siinä olin oikeassa.
"Hienolta näyttää", Katsku huikkasi Wadin karsinalta, ja nyökkäsin tälle. "No niin Wadillakin tuo valkoinen."
Welshponilla oli päässään valkoinen riimu, joka ainankin kauempaa näytti olevan samaa mallia kuin Kiiralla.
Otin harjapakista ensin kaviokoukun ja ryhdyin putsaamaan Kiiran kavioita. Kaviot putsattuani vilkaisin rannekelloani. Minulla oli vielä viisitoista minuuttia aikaa. Nopealla arvioinnilla Kiira ei sen kummempaa harjausta kaivannut, joten vedin sen kerran läpi kovaharjalla ja otin sitten harjakamman, sillä minulla olisi nyt hyvin aikaa kammata tamma. Aloitin Kiiran otsaharjasta, jossa ei takkuja sen kummemmin ollutkaan. Harjakin meni melko helposti, mutta hännässä oli yksi melko iso takku. Ähelsin sen kanssa hetken ja sain sen lopulta selvitettyä.
Kävin hakemassa Kiiralle satulahuoneesta satulan ja suitset sekä itsehankkimani huovan. Asetin ensin huovan mustan tamman selkään, ja sitten satulan. Kiristin vyön niin, että kiristäisin sen valmiiksi sitten pihalla ennen kun nousisin selkään. Viimein otin punaisen riimun pois tamman päästä ja laitoin suitset tilalle.
Laitoin itselleni kypärän päähän ja hanskat käteen, nappasin ottamani raipan ja talutin Kiiran ulos.
Olin kiristämässä satulavyötä, kun Katsku ilmestyi Wadin kanssa vierelleni. Tianan koira Taika tuli pyörimään hevosten eteen noustessamme selkään.
"Taika, ei", komensin niinkuin Tiana oli kertonut että pitäisi tehdä. Musta koira vinkaisi ja pyyhälsi muualle häntä korkealla. Hän ei ilmeisesti ottanut helpolla pahakseen.
"Mene sinä vaikka edellä", Katsku sanoi minulle, ja nyökäten annoin Kiiralle sen verran pohkeita, että tamma lähti suht koht reipasta käyntiä tarhojen ohi.
Kun pääsimme vanhaan metsään, henkäisin ääneen. Metsässä oli todella kaunista. Maassa oli vielä jonkin verran lunta, mutta kun aurinko siivilöityi puiden oksien läpi maahan, se näytti kuin olisi astunut satumetsään. Lintujen laulelua kuului, ja Kiira pärskähti.
"Hienon näköistä", Kuulin Katskun kommentoivan takanani. Nyökkäsin. "Kevät on kyllä selvästi tulossa."
Saavuimme Kaurisjärven rantaan, ja huomasin, että järven jää oli jo melkein sulanut. Myöhemmin keväällä siellä voisi uittaa hevosia.
"Laukataanko?" Huikkasin Katskulle, joka tuli tässä leveämmällä polulla vierelleni. Tämä nyökkäsi ja antoi Wadille pohkeita.
"Emmehän aio antaa heidän voittaa meitä, emmehän?" Sanoin Kiiralle tämän nostaessa ensin ravin ja sitten laukan. Nousin jalustimille seisomaan ja kumarruin Kiiran kaulan ylle, tuntien tuulen hiuksissani. Musta hevonen selvästi nautti laukkaamisesta.
Aivan liian pian polku kapeni jälleen ja kääntyi pois rannalta, joten meidän pidi hidastaa takaisin käyntiin. Päästin Wadin edelleni Kiiran pärskähtäessä, selvästi tyytyväisenä äskeiseen laukkaan.
"Tätä pitää tehdä useammin", sanoin tammalle, kun jatkoimme matkaa kuvankaunissa metsässä. Kerran kuulin ketun huutavan, mutta kumpikaan hevonen ei kiinnittänyt siihen huomiota Wadin säpsähdystä lukuunottamatta, emmekä tehneet siitä sen suurempaa numeroa.
Wadi ja Katsku kävelivät edellämme koko matkan takaisin tallille. Tallipihalla laskeuduin Kiiran selästä ja tarkistin rannekelloni. "Tunti siinä meni", kerroin Katskulle, joka löysäsi Wadin satulavyötä nyökäten. "Oli kyllä mukavaa. Täytyy mennä joskus uudestaankin."
"Olen samaa mieltä", vastasin ja talutin Kiiran talliin. Vein tamman omaan karsinaansa ja otin tältä varusteet pois. Pujotin riimun tämän päähän (tällä kertaa Kiira laski päänsä heti ensimmäisellä kerralla) ja kävin pesemässä kuolaimet. Vein varusteet takaisin varustehuoneeseen tarkistaen samalla jouseni olevan siellä. Tiana oli siellä putsaamassa jotain satulaa ja kysyi minulta jousesta niinkuin Katskukin. Kävin hänen kanssaan lähes saman keskustelun ja kysyin häneltä samalla ratsastusjousiammunnasta. Selitin että olin tehnyt sitä aiemminkin, ja tämä lupasi miettiä asiaa.
Viimeiseksi vein vielä Kiiran tarhaan jättäen sille riimun päähän, ja sitten minun täytyi lähteä kotiin. |
Vastaus:
Hyvä, pitkä tarina Vanessa, hienoa! Jos Katsku kirjoittaa tarinan samasta lenkistä, niin saatte suorituksia Tallikaveri -merkkiin! :) Jokatapauksessa yksi maastoreitti on nyt käytynä Maastoilija -merkkiä varten, hyvä! Kuvailit tässä myös hyvin tallilla esiintyviä hahmoja ja luontoa, joista saat kaksi alatasoa Ympäristö -merkkiin! Niistä ansiota yhteensä 40v€, lisäksi tarinasta 50v€! Yhteensä tänään 90v€.
Ratsastusjousiammunnasta sen verran, että toki saat harrastaa sitä meillä, jos kerran olet siinä jo sen verran "kokenut", harrastus on kuitenkin melko vaativa ja vaarallinenkin, joten toivoisin ettet ihan itseksesi sitä tekisi, vaan paikalla olisi aina valvoja paikalla. Voisin kysellä vaikka ratsastusjousiammunnan vetäjä Kimmo Ruutia järjestämään teille tunteja vaikka kerran viikkoon tai joka toinen viikko? Tunneille voisi osallistua sitten muitakin halukkaita? :) |
|
| Nimi: Vanessa |
24.03.2019 16:34 |
Kävelin Kiiran karsinalle ja hätkähdin edelleen, kuinka paljon tamma muistutti Sirreä. Muistin, kuinka ensimmäisellä kerralla nähdessäni mustan hollanninpuoliverisen syömässä tarhassa, olin luullut näkeväni vanhan hevoseni. Kiira ojensi kaulaansa ja hamusi turvallaan mustan takkini taskuja. Nauroin ja annoin tammalle leivänkannikan, jonka olin löytänyt kahvihuoneesta. Tänään olisi ensimmäinen ratsastuskertani Kiiralla, enkä oikein tiennyt mitä ajatella. Päällimmäisenä oli pieni petoksen vivahde. Minusta tuntui, että petin Sirren siirtymällä näin pian eteenpäin. Tolkutin itselleni, ettei minulla ollut mitään syytä ajatella niin, ja että oli parempi etten jäänyt vellomaan itsesääliin kuolleesta tammasta. Silittelin Kiiran kaulaa ja lähdin kohti varustehuonetta, aikomuksenani satuloida Kiira valmiiksi tutustumistuntia varten.
"Katsotaanpa", mumisin itsekseni. Löysin varusteet jotka olivat mitä ilmeisimmin yleiseen käyttöön, joten otin ne ja vein Kiiran karsinan viereen. Tamma pälyili puuhiani kiinnostuneena ja pärskähti nähdessään satulan. Kävin vielä hakemassa itselleni lainakypärän ja -raipan sekä harjapakin täynnä itse ostamiani harjoja Kiiralle.
Ajatukset Sirrestä katosivat kuin tuhka tuuleen kun aloin harjata Kiiraa. Tamma yritti pari kertaa työntää päätään syliini yrittäessäni harjata tätä, mutta tönäisin sen pois ja lopulta Kiira tyytyi kohtaloonsa dramaattisesti huokaisten. Hymähdin ja jatkoin harjausta Kiiran yrittäessä nyt syödä hiuksiani.
Pienen ähellyksen jälkeen sain tamman harjattua ja tämän kaviot putsattua. Kiira katsoi minua pilke silmäkulmassa ottaessani satulan.
"Sinä et varmaan ole nähnyt näin pientä ihmistä satulan kanssa, vai?" Puuskahdin sille asettaessani satulaa - erittäin korkean - tamman selkään. "Naura siinä vain, ei se minua haittaa."
Kiira hörähti, ja minua huvitti. Tiesin ettei se ymmärtänyt mitä sanoin, mutta se tuntui kyllä siltä. Ehkä se huomasi kehonkielestäni.
Mustanruunikko tamma heilautti etujalkaansa kiristäessäni satulavyötä, ja toruin sitä. Muistin että Sirre oli tehnyt aina samalla tavalla, mikä sai minut jälleen miettimään kahden tamman samanlaisuutta.
Otettuani suitset katsoin Kiiraa hetken, miettien miten saisin tälle suitset päähän, kun tamma oli niin korkea. Kiira katsoi minua hetken mukamas arvostelevasti ja laski sitten päätään sen verran, että sain kurottelemalla pujotettua niskahihnan tamman korvien yli. Huokaisin helpotuksesta ja kiristin leuka- ja turpahihnat.
Vilkaisin kelloa, ja se näytti 14.58. Tuntini alkaisi parin minuutin päästä. Voisin varmasti jo taluttaa Kiiran kentälle.
Tiana olikin jo kentällä ja tervehti minua avatessani porttia. Heilautin kättäni ja talutin Kiiran kentän keskelle. Kiristin satulavyön ja laskin vasemman jalustimen niin alas kuin mahdollista, sillä hollanninpuoliveritamma oli niin korkea, etten muuten olisi päässyt selkään. Selässä säädin jalustimet itselleni sopiviksi ja annoin Kiiralle pohkeita. Tamma lähtikin kiltisti kävelemään pitkin kaviouraa.
"Kuulin että sinulla oli ennen oma hevonen", Tiana mainitsi ja värähdin hieman. "Minkälainen se oli?"
"Sirre oli tosi paljon Kiiran tapainen", vastasin Kiiran hengähtäessä syvään. "Itseasiassa jopa sama rotu ja väritys. Kun näin Kiiran ensimmäistä kertaa, luulin näkeväni harhoja."
"Uskon. Oli varmaan hämmentävää nähdä Kiira siellä ja ajatella että se oli kuollut tammasi."
"Jep."
Hiiljenimme molemmat hetkeksi, ja Tiana kehotti minua nostamaan harjoitusravin. Maiskautin ja annoin Kiiralle hieman pohkeita, ja tamma nosti ravin. Hetken aikaa saatoin kuvitella olevani taas Sirren selässä, tuntien tamman kavioiden osuvan rytmikkäästi maahan tamman ravatessa kauniissa muodossa - kunnes Kiira kompuroi. Heilahdin selässä ja tarrasin kiinni tamman mustaan harjaan.
"Ala keventää", Tiana sanoi. "Mene sitä nyt hetken aikaa."
"Miltä tuntuu?" Tiana kysäisi, ja nyökkäsin pontevasti. "Hyvältä."
"Haluaisitko kokeilla laukkaa?"
Nyökäytin, istuin alas satulaan ja annoin Kiiralle hiukan lisää pohkeita. Tamma nosti heti pehmeään laukkaan, ja istun syvälle satulaan, nauttien kyydistä.
Tämän lisäksi hyppäsimme myös pieniä esteitä, ja Kiira oli niissäkin pieni stara. Tiesin heti, että tässä olisi hevonen, joka täyttäisi tyhjän paikan sydämessäni. |
Vastaus:
Hienoa! Tervetuloa tiimiimme Vanessa! :) Kiira varmasti lunastaa odotuksesi, se on hieno tamma. Tutustumistunti menikin teillä hienosti ja huomaa, että olet ratsastanut paljon. Tutustumismerkkiin olisin kaivannut kertomusta siitä ensimmäisestä kerrastasi kun saavut tilalle ja näet Kiiran ensimmäistä kertaa, mutta tässä nyt hieman sivuutit tuota aikaa, joten menkööt ;) Mutta jatkossa sitten hieman tarkemmin. Tutustumismerkistä 50v€ ja tarinasta 30v€, yhteensä 80v€! |
|
| Nimi: Tiana |
17.02.2019 12:34 |
| LYNDA ON LOPETTANUT KIIRAN HOIDON 15.2.2019. KIIRA ETSII UUTTA HOITAJAA! |
|
Kuvaa Lyndan ja Kiiran rentoutumishetkestä
https://i.ibb.co/JmBfGjX/index.jpg |
Vastaus:
Kaunis kuva :) Lisään Galleriaasi! Tästä +25v€ |
|
| Nimi: Lynda |
25.12.2018 13:10 |
Joulupäivän maastoretki 25.12.
Ennen joulumaaston lähtöä puin ratsastuskypäräni päälle tonttulakin, jossa oli hyvin pörröiset reunat ja tupsu. Myös Kiiralle olin pukenut tämän tonttulakin päähän ja uuden, punaisen villaviltin takapuolen päälle. Olin täysin joulufiiliksissä ja hyräilin jo joululauluja itsekseni päätä puolelta toiselle iloisesti keikutellen. Olin varustautunut reissuun lämpöisesti, ettei pakkanen vain vahingossakaan purisi takapuolesta ja osaltaan latistaisi tunnelmaa.
Tutustuin Kiiraa varustaessani tallin kahteen muuhun hoitajaan, Kerttuun ja Raveniin, sekä tallinomistajan Tianan kanssakin juteltiin, mutta hänet tunsin jo ennestään. Kaikki vaikuttivat erittäin mukavilta tyypeiltä.
Kun olimme nousseet satulaan ja päässeet matkaan juttelimme niitä näitä, mutta välillä vaivuin hevosen tasaisten askeleiden keinuttaessa vain nauttimaan tunnelmasta ja joulumielestä. Huurteiset puut näyttivät mahdottoman upeilta jäisen järven toisella puolella.
”Tosi kaunista” totesin ääneen.
”Jep!” vastasivat kaikki kolme yhteen ääneen, jolle nauroimme kaikki.
Laavupaikalla pidimme tauon, jossa tarjolla oli muun muassa glögiä ja pipareita. Ennen herkuttelua kuitenkin loimitin Kiiran ja vaihdoin tammalle riimun päähän, jotta tämä voisi nauttia taukoheinistään yhtä paljon, kuin minäkin.
Paistoimme laavulla makkaraa, popsimme pipareita ja joimme glögiä. Lauloimme iloisesti joululauluja, joista mieleenpainuvin oli ”Kuuraparta”, jonka kaikki lauloivat tunteella ja mukaan heittäytyen. En ole pitkään aikaan nauranut näin paljon! Kanelin tuoksu seurasi mukanani pitkään, ylläpitäen joulumieltäni extra voimakkaana. Tuoksu nyt johtui ihan siitä, että olin naurahtaessani purskauttanut glögiä kaulahuivilleni – en paljon, mutta sen verran kuitenkin, että kanelin, neilikan ja inkiväärin haistoi kyllä.
Paluumatka käytiin läpivanhan metsän, jossa tunnelma oli aivan omanlaisensa, mutta yhtä upea ja nautin siitä täysin siemauksin. Matkan varrella olin näkevinäni jotakin punaista suuren kuusen havujen lomasta… Tonttu! Sen täytyi olla tonttu… Olenkohan ollut kiltisti tänä vuonna, mietin taas ajatuksiini hetkeksi uppoutuen.
Yllätyksekseni kerrastoni oli hoitanut hommansa koko matkan ajan, enkä palellut ollenkaan. Olin myös hyvin tyytyväinen tunnelmaan ja siitä, kuinka kivaa (ainakin minulla) oli. Kiitin kaikkia suuresti matkaseurasta ja Kiiraa halasin kaulasta hymyillen, kiitellen tammaakin. Sikakiva reissu, heti uudestaan! |
Vastaus:
Mukava nopea tarina ihanasta Joulumaastostamme :) Kaikki oleellinen löytyi tarinasta, joten Kausitapahtumamerkin joulutapahtuma -alatason suorittamisesta +50v€! Tarinasta saat +30v€, yhteensä siis 80v€ ja Joulumaastoon osallistumisesta vielä 10kp! :) Kiva kun olit mukana! |
|
| Nimi: Lynda |
23.12.2018 10:11 |
23.12. Maastoretki – peruslenkki
23.12. kävimme Kiiran kanssa rallittelemassa metsässä. Valikoin puolentunnin peruslenkin, sillä tulin aika myöhään tallille, eikä auringonvaloa olisi riittänyt pitemmälle maastolenkille.
Tarhojen kohdalta käännyin tielle, joka veisi reitille. Onnekseni reitti oli helppokulkuista, ja pystyin edellisten jäljissä seuraamaan "parasta" kohtaa polussa. Pakkasta oli jonkisen verran, muttei kuitenkaan liikaa, että varpaat jäätyisi. Satunnainen lumihiutale leijaili kohti maata. Käväisimme myös pienen lammen luona, josta olin kuullut. Paluumatkalla otimme laukkaa, josta Kiira hieman innostui, ja lähti voimakkaammin laukkaan. Se ei minua haitannut, vaan annoin tamman päästellä.
Tässä vielä kuva lenkiltä; https://i.ibb.co/GcvfN5g/kiirajalynda.png
|
Vastaus:
Mukava nopea tarina! :) Kävitte ensimmäisen maastolenkin, mutta toivoisin hieman tarkempia kuvauksia maastosta Merkkiä varten!
Kuva on ihana! :) Tarinasta saat +10v€, mutta lisäksi palkitsen sinut piirroksesta +30v€!
Lisään piirroksen linkin sivuillesi :) |
|
| Nimi: Lynda |
22.12.2018 10:39 |
Lynda & Kiira, Tutustumistunti 22.12.
Tutustumistunti Kiiralla sujui hienosti! Tamma oli juuri niin kiltti ja toimiva, kuin minulle oltiin esiteltykin, eikä suurempia erimielisyyksiä syntynyt vielä ensimmäisellä tapaamiskerralla. Kiira oli hyvä ratsastaa ja tuntui, että voisimme edetä vielä pitkällekin – välikäyntien aikana unohduinkin jo uneksimaan meistä kunniakierrokselle ruusuke kädessä laukkaamaan.
Huomasin, että tamma oli selvästi osaavampi kuin mihin itse pystyin, joten minun tulisi ahkeroida koulukiemuroilla, jotta tamma pääsisi oikeuksiinsa kilparadoilla kanssani. Jatkossa huomioon minun tulisi ottaa aikaisemmin jarrutus, sillä kun ravinlisäystä kokeilin, en meinannut saada jarruteltua ajoissa ennen kulmaa – suuret askeleet yllättivät. Olin ratsastanut ompelukoneaskeleisella viimeksi.
Loppukäyntien aikana keskustelin tammasta Tianan kanssa, ja sain tietää tamman tulleen Ruotsista, sekä muuta kiinnostavaa nippelitietoa. Hevostelusta jäi hyvä maku, enkä olisi millään malttanut lähteä tallilta kotiin. |
Vastaus:
Hyvä! Tervetuloa vielä porukkaamme! :) Tunti meni osaltanne hyvin.
Tarinasta ansaitset +20v€ ja tunnille osallistumisesta +10v€.
Toivoisin kuitenkin vielä erillistä tarinaa ensimmäisestä kerrastasi tallilla, niin saisit Tutustumismerkin! :)
-Tiana- |
|
~VIRTUAALITALLI HOPEAKAURIIN RATSUTILA~
|
|
