| Nimi: Maya |
14.05.2019 20:23 |
Vuoroin vieraissa. Tänään oli tarkoitus ratsastaa Vilillä, sillä olin suunnitellut osallistuvani sillä Hopeakauriin kisoihin. Olin alkuillasta ratsastanut oman hevoseni Monnin ja Tiana tuli katsomaan ensimmäiselle kerralle, kun kokeilisin Viliä. Harjailin ja varustin Vilin rauhassa ajan kanssa tutustuen siihen. Vili oli rauhaton sielu, aivan toisenlainen kuin Monni. Huomasin välillä, että aloin hermostua Vilin temppuihin, mutta hillitsin itseni ja hengitin syvään. Vili oli suunnattoman komea ori. Tiana saapui paikalle ja lähdimme kentälle. Ulkona paistoi aurinko ja lämpöasteita oli 11.
Kentällä Tiana tuli auttamaan minut Vilin selkään. Ori tepasteli eteen ja taakse. Tiana jäi pitämään minulle tuntia. Ohjasin oriin uralle. Menimme käynnissä perus taivutuksia. Vili oli innokas ja Tiana ohjeisti minua rauhoittamaan ori ja saamaan se keskittymään. Tein pysähdyksiä ja Vili alkoi rauhoittua kuuntelemaan. Sitten Tiana viritteli meille maapuomit pituushalkaisijalle. Kävelimme puomit pariin otteeseen. Oli mukavaa kokeilla todella erilaista ratsastettavaa, kuin oma ruunani.
Seuraavaksi aloimme työskennellä vähän ravissa. Tiana ohjeisti meidät pääty-ympyrälle, jossa aloitimme ravitehtävät. "Yritä asettaa sitä enemmän" Tiana korjasi minua. Tein työtä käskettyä. Vili tuntui keitetylle spaghetille taivutuksineen, verrattuna omaan kanki-Kaikkoseeni. Jatkoimme ravia uraa seuraten ja Vili ottikin vähän yllättäen uuden vaihteen silmään. Kaahotimme puoleen väliin suoraa, ennenkuin ehdin saada korjattua sitä. Päädyssä siirryimme käyntiin. Tiana kertoi, että Vili tarvitsi napakkuutta, mutta käsi olisi pidettävä pehmeänä. Herkkä ori. Tianan neuvot auttoivat ja ratsastaminen kävi koko ajan helpommaksi. Toki ori rauhoittui muutenkin. Vaihdoimme suuntaa.
Jatkoimme ravia taas ympyrällä ja nyt Vili asettui kauniisti ja ravasi hyvässä tahdissa. Jatkoimme uralle ja Vili toimi kuin unelma! Kun orin sai menemään, se liikkui kuin tanssi. Istunnallani oli suuri merkitys tämän hevosen kanssa. Se tuotti minulle hieman haasteita, mutta onnistuin. Tulimme kokorataleikkaa ja suunta vaihtui taas. Tiana pyysi meitä kokeilemaan ravilisäystä lävistäjällä ja Vilin upea lisäys tuli yllättävän helposti. Tianan ohjeistaessa sain kyllä tehdä kokoaikaisesti töitä, että ori liikkui upeasti ja kesti siinä. Lisäyksen jälkeen palasimme uralle ja hidastimme käyntiin. Jestas tämä teki minulle hyvää! Alla oli osaava hevonen ja minä opin enemmän uutta, kuin ehdin sisäistää!
Vili kulki pyynnöstäni upeassa muodossa. Tiana antoi laukkatehtävän ja nostimme laukan suoraan käynnistä. Tämä sujui hyvin. Vili tiesi mitä teki. Tehtävässä lähdimme heti kulmasta lävistäjälle ja teimme keskellä laukanvaihdon. Laukkasimme päädyn ja palasimme lävistäjälle. Jälleen laukanvaihto keskellä. Vili korskui ja askelsi tarmokkaasti eteenpäin. Sen häntä huiskahti aina laukanvaihdossa. Nautin todella paljon tästä kokemuksesta. Käteni alkoivat väsyä. Tuntui, että ohjilla oli melkoiset hevosvoimat, joita toisaalta piti pidättää hellävaroen, mutta toisaalta Vili painoi hieman ohjalle. Tiana kysyi, halusinko vielä kokeilla yhtä estettä tunnin loppuun. Ja tottahan minä halusin! Turvallisempaa valvottuna. Tiana alkoi kyhätä estettä ja sain tehtäväkseni kokeilla Vilillä vastalaukkaa. Tulimme laukassa hyvin ja vaihto onnistui myös hyvin. Vastalaukka kurvi lähestyi ja aloin vähän jännittää, tämä ei ollut minulle ja Monnille ikinä helppoa. Kuinka kävisi Vilin ja minun? Vili piti vastalaukan varmasti ja minä onnistuin istumaan siinä hyvin. Olin Monnilla yrittänyt liikaa punkea istunnallani. Ehkä tätä tyyliä piti kokeilla myös Monnilla. Hidastin käyntiin ja teimme saman tehtävän myös toiseen suuntaan.
Tiana odotti esteen luona kädet lanteilla ja seurasi ratsastustani. "Hyvä, hyvin menee! Sinähän osaat kun luotat itseesi ja ratsuusi" hän kommentoi. Siltä se tuntuikin! Sitten, 60cm pysty. Tiana oli pyöritellyt yhden maapuomin esteen edelle ja aloimme hakea sopivaa laukkaa. "Tulkaa sitten maapuomin kautta esteelle!" tiukkasanainen ratsastuksenohjaaja kailotti. Tiana oli loistava tunnin pitäjä. Lähdimme suuntaamaan kohti maapuomia. Tiana antoi vinkin pidättää Viliä askeleen verran ennen estettä ja Tulimme esteen todella hyvin. Vili lähti oikein vetämään esteelle ja tuli kuin automaatti yli! "Keskelle estettä tulitte, mutta ette ihan suorassa, otetaan vielä toinen hyppy". Palasimme alkuun ja Tiana kehotti hidastamaan vauhtia vielä vähän, jotta ehtisin paremmin mukaan hyppyyn. "Pidä pohkeilla kasassa! Katse ylös ja eteen, ei hevosen jalkoihin" Tiana käskytti juuri ennen estettä ja onnistuimme nyt hienosti! Tunsin lentäväni! Tämä upea ori oli kerta kaikkiaan estemestari! Ja mikä itseluottamus ryöppy iski minuun. "Hyvä, parempi. Yksi vielä ja sitten jäähyttelyt" Tiana herätti minut kesken haaveiden ja laskeuduimme hienosti esteeltä. Taputin orin hikistä kaulaa ja aloimme valmistautua viimeiselle kierrokselle. Viimeinen hyppy sujui jo rutiininomaisemmin, sillä osasin jo valmistautua tulevaan. Tiana jätti nyt auttamisen pois ja sain pärjätä yksin. "Katse, pohkeet ja anna sen hypätä" mietin puoliääneen. Ylitimme esteen puhtaasti. "Hyvä Maya" Tiana kehui.
Juttelimme vielä Vilistä ja sen hyppykokemuksesta tulevia kisoja ajatellen. Loppuverryttelyn jälkeen laskeuduin selästä. Tuntui, että jalkani olivat hapoilla, käteni olivat voimattomat kuin pyykkinarut ja silti hymyilin kuin hullu. Mikä hevonen! Mikä kokemus! Wou! Tallissa huolsin Vilin ja varusteet ja kipitin ilmoitustaululle raapustamaan osallistumiseni kisoihin. |
Vastaus:
Hienoa! :) Tästä saat 10v€ ja 5kp! ;) Maya siis vain kilpailee Vilillä, ori etsii edelleen vakituista hoitajaa. |
|
| Nimi: Tiana |
20.03.2019 15:39 |
| VILI ON VAPAANA UUDELLE HOITAJALLE! |
|
| Nimi: Tiana |
17.02.2019 13:01 |
| Alexander on siirtynyt 17.2 epäaktiiviseksi, joten Vilille voidaan hakea myös toista hoitajaa. |
|
| Nimi: Alexander |
17.01.2019 20:07 |
Hopeakauriin ratsutilalle saapuu tiistaina Fagerholman tallilta vieraileva valmentaja. Ville Kannus, erittäin kokenut kilparatsastaja. Pakko myöntää, että minua jännittää mennä hänen valmennettavakseen estevalmennukseen. Mukana ei ole muita kuin minä Vilin kanssa. Se tekee tilanteesta entistäkin kuumottavamman. Ville itse kisaa Keski-Euroopassa 130cm-luokissa esteratsastuksessa, joten varmasti kyseessä on osaava valmentaja.
"Perusasiat ennen kaikkea", Ville painottaa heti valmennuksen alkuun. Olemme juuri saapuneet maneesiin, kello on tasan neljä. Kun olen päässyt Vilin satulaan, ensin haetaan minulle hyvä istunta - kantapäät rennosti alas, pohkeet kiinni, istuinluut alle... Ville painottaa myös keskivartalon pitoa.
"Ei saa olla löysää kuin spagetti", nuori mies vitsailee. Valmentaja kokeileekin heti vatsalihasteni kunnon nykäisemällä ohjista niin kuin hevonen vetäisi päätään alas. Luulin vatsalihasteni olevan hyvässä kunnossa, mutta enhän minä saanut istuntaa pidettyä kasassa sitten ollenkaan.
"Voi voi", Ville voivottelee. "Vatsarutistuksia tiedossa siis!"
Valahdan heti tulipunaiseksi, onpas noloa kun en saa edes istuntaa pidettyä kasassa. Tämähän alkoi hyvin, tuumaan.
En ehdi kauaa rypeä itsesäälissä, kun Ville käskee meidät Vilin kanssa raviin. Molempiin maneesin päätyihin täytyy tehdä pääty-ympyrät.
"Muista ravissa aktiivisuus!" Ville huutelee. "Takajalat polkee reilusti hevosen rungon alle, ja askel saa pidentyä, mutta et päästä sitä kaahaamaan!"
Minulla ja Vilillä on yhteisymmärrys ihan hakusessa. En tiedä johtuuko se uudesta jännittävästä tilanteesta, mutta tuntuu ettei tästä tule nyt yhtään mitään. Ville katsoo meitä kyräillen, kun säädämme Vilin kanssa jotain omiamme.
"Löytyykö se ravi?" Mies kysyy hetken päästä kun olemme menneet pari kierrosta jotain ravin ja laukan epämääräistä sekoitusta. Puren hammasta ja tekisi mieli luovuttaa. Pitikin ilmoittautua tähän valmennukseen.
"Pidätä sitä ihan reippaasti, määrätietoisuutta hyvä mies!" Ville komentaa. Tunnen samantien kutistuvani pieneksi hobitiksi. Piipitän jotain vastaukseksi ja yritän ottaa itseäni niskasta kiinni. Kyllä se hyvä, aktiivinen ravi sieltä jostain löytyy, vihdoin.
"No niin, hyvä", Ville kehuu.
Sitten otetaan muutamat laukannostot. Niissä ei suurempia ongelmia ole, parin hieman huonomman noston jälkeen saan laukan nousemaan hyvin ja hallittua onnistuneesti. Siitä sitten jatketaan laukkaa pääty-ympyrällä. Puolet ympyrästä täytyy ratsastaa pidempää ja puolet lyhyempää laukkaa.
"Ota vaan reippaamman kokoinen ympyrä, niin saat kunnollisen eron askelpituuksiin", Ville neuvoo. Teen työtä käskettyä. Tehtävä sujuu meillä hienosti, sitten kun ympyrä on tarpeeksi iso (ja kun muistan pitääkin sen tarpeeksi isona). Tunnen kuinka vatsalihakseni kipeytyvät, aika rankka tehtävä loppujen lopuksi.
"Okei, sitten käyntiin ja pitkät ohjat", Ville sanoo. Pieni levähdystauko onkin tarpeen. Ei ole päästy vielä edes hyppäämään ja olen jo ihan puhki! No, kyllä tästä valmennuksesta varmasti jotain oppiikin. Ei hyötyä ilman kipua, vai miten se meni?
Pienen tauon jälkeen on vuorossa taas ankaraa työskentelyä, tällä kertaa maapuomeilla. Pituushalkaisijalla on 5 puomia, jotka meidän on tarkoitus ylittää.
"Ratsastat siis keskeltä puomeja ja säilytät ravin tahdin muuttumattomana. Muista ulko-ohjan tuki!" Vieraileva valmentajamme sanoo minulle. Nyökkään ja ratsastan kohti puomeja. Ville ei päästä meitä silmistään hetkeksikään, tunnen koko ajan hänen tiiviin tuijotuksensa minussa ja Vilissä. Toisaalta, mitä muutakaan hän olisi katsonut, kun ei maneesissa ollut muita kuin minä ja Vili. Seinääkö tai omia kengänkärkiäänkö hän olisi tuijottanut? :D
"Nyt on hyvä tahti, pidä tuo!" Ville kehuu. Vili pysyy yllättävän hyvin avuillani. Se ei kaahaile ja ylittää puomit tottuneesti pitkin askelein. Ville kuitenkin huomauttaa, että minun täytyy olla ratsastajana aktiivisempi enkä saa vain matkustaa satulassa. Minun täytyy tukea hevosta koko ajan pohkeilla, että se pysyy suorana puomien päällä. Muutaman toiston jälkeen Ville poistaa kaksi puomia, jolloin tehtävä muuttuu. Ravissa mennään sisään puomeille, mutta keskellä puomeja täytyy tehdä laukannosto. Viimeksi laukannosto puomeilla ei oikein onnistunut, ainakaan aluksi... En saa kuitenkaan miettiä sitä nyt, koska tämä on ihan eri tilanne. Keskityn siis täysillä. Tehtävä onnistuu ilman katastrofeja.
"Hienoa! Teistä voi vielä tulla jotakin", Ville sanoo silmäänsä vinkaten. Lopuksi vielä tehdään siten, että keskimmäinen puomi muutetaan kavaletiksi ja viimeinen puomi ristikoksi. Ravissa maapuomille ja kaveltilla laukannosto. Kun mentiin oikeaan kierrokseen niin mielellään oikea laukka pitää nostaa. Vili tajuaa jutun juonen nopeasti, joskin ensimmäisellä kerralla Vili lähestyy ristikkoa liian vauhdikkaasti ja kolauttaa siihen kaviollaan. Katastrofia ei kuitenkaan synny.
Puomi-kavaletti-ristikko tehtävän jälkeen päästään päivän varsinaiseen tehtävään. Edelliset tehtävät ovat olleet vasta verryttelyä, nyt on tosi kyseessä. Radalle on koottu ruotsalainen okseri, muuri ja sianselkä, jonka alla on vesimatto. Näitä hypätään aluksi yksittäisinä. Jostakin syystä minua jännittää kauheasti, joten en oikein pysty keskittymään. Siispä Ville joutuu huomauttamaan useasti esimerkiksi istunnasta. Lisäksi Vili hyppää esteet hieman, noh, omaperäisellä tyylillä...
"Onko se hevosesi joku hepokatti vai?" Ville kommentoi ja saa minut naurahtamaan ääneen. Minun täytyy kuitenkin kerätä itseni ja keskittyä ratsastukseen. Esteet ovat korkeudeltaan 80cm, eli ei enää ihan miniesteitä, mutta ei mitään jätti-isojakaan. Kun saan oman ratsastukseni kuntoon, myös Vilin suoritus paranee eikä sen hypyt ole enää hepokattimaisia :D
Lopputunnista tullaan ratana nuo esteet, jotka äsken tultiin yksittäisinä. Ollaan siis saatu hieman tuntumaa niihin, mutta tehtävä on silti todella haastava. Vaikein osuus oli ehkä okserin jälkeen tehtävä napakka käännös maneesin päädyssä ja sen jälkeinen kaareva tie. Hevonen pitää ehtiä suoristaa hyvin ennen estettä, joten laukkaa on hyvä lyhentää. Se osoittautuu vaikeaksi Vilin kanssa, joka ei koko ajan ollut täysin kontrollissani. Ensimmäisellä kerralla pudotammekin puomin sianselkä esteeltä, mutta parin toiston jälkeen sujuu jo paremmin. Minun täytyy kuitenkin olla entistäkin napakampi ratsastaja ja huolellisempi teiden kanssa. Työtä siis on vielä paljon. Vili on kuitenkin rohkea hyppääjä, joka ei kyttäile edes erikoisesteitä, joten treeniä vaan lisää niin hyvä tulee.
Valmennuksen jälkeen olen ihan poikki, lievästi sanottuna. Vaikka Ville meitä hieman rääkkäsikin, niin oli meillä ihan hauskaakin, ainakin välillä. Tullaan varmasti uudestaankin Villen valmennukseen, jos hän Hopeakauriin ratsutilalle tulee ;) Kotimatkalla on kuitenkin pakko käydä hakemassa grilliltä makkaraperunat lohturuuaksi, sen verran henkisesti ja fyysisesti haastava valmennus oli! Mutta niinhän se on, että on pakko hieman kärsiä jos haluaa hyvän lopputuloksen, ainakin ratsastuksessa. |
Vastaus:
Hyvä tarina! Sisällytit myös kaikki tarvittavat sanat kertomukseesi! Tästä ansaitset siis itsellesi 5kp+20v€ ja Vilille ensimmäinen puolikas esteratsastustaitotähteen! Hienoa! :) |
|
| Nimi: Alexander |
06.01.2019 22:20 |
Apua, kisapäivä! Hopeakauriin ratsutilan avajaiskisoja on odotettu useiden päivien ajan ja nyt se päivä on vihdoin koittanut. Kisapäivät ovat aina jännittäviä, vaikka tykkäänkin kisaamisesta paljon. Mutta kai siihen sitten kuuluu, että aina täytyy jännittää edes vähän, vaikka olisikin kokemusta jo ennestään kisaamisesta. Minulla ja Vilillä ei ole ratsukkona kokemusta kisoista, mutta Vilillä on kuulemma kisattu jonkin verran aikaisemmin ja sen suku on kisakonkareita täynnä. Luotan siis Viliin, minun täytyy vain luottaa itseeni. Minulla on kyllä kokemusta kisoista jo useamman vuoden ajalta, joten meillä on ihan realistiset mahdollisuudet pärjätä kisoissa. Ollaanhan me treenattu aika paljon, etenkin perjantaisesta kisapreppauksesta tuntui olevan paljon hyötyä. Pitää vaan osata hyödyntää neuvot käytännössä tänään kisaradalla.
On jälleen pilvinen päivä ja pikkupakkasta. Saavun tallille aikaisin kisapäivän aamuna, jotta ehdin laittaa Vilin hienoksi kisoja varten ja tietysti myös itseni. Vilin hoidossa menee kuitenkin kauemmin aikaa. Minä jopa pesen hevosen, jotta sen karva varmasti on puhdas ja kiiltää upeasti. Sitten vielä huolellinen harjaus ja harjan ja hännän letitys. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi letittänyt hevosta, mutta ihan hyvin se sujuu. Harjan laitan vielä siisteille sykeröille, kunhan olen ensin saanut ne letitettyä. Muitakin kisaajia on jo tullut talliin. Raven osallistuu kisoihin Leilan kanssa ja Lynda Kiiran kanssa. Helppo C:n koululuokassa ovatkin osallistujina vain me kolme, joten siitä vitsailemmekin hevosten hoidon ohessa. Kolme ratsastajaa Hopeakauriin ratsutilalta, kuka tulee voittamaan kisan? Voitontahtoni nousee entistä korkeammalle, kun haastamme Ravenin ja Lyndan kanssa toisiamme.
- Kyllä minä ja Vili näytetään kaikille! Sanon leikkimielisesti ja nauramme yhdessä tallissa.
Aika kuluu kuin siivillä kun on hauskaa. Niinpä pian on jo aika suunnata maneesiin, jossa kaikki luokat tänään pidetään. Rentoutan itseni, jotta pystyn keskittymään täysillä suoritukseemme. Kun ratsastan radalle, päässäni liikkuu varmaan miljoona muistettavaa asiaa yhtä aikaa, mutta silti onnistun ratsastamaan Viliä järkevästi ja se on täydellisesti kuulolla koko suorituksen ajan. Hevonen toimii kuin ajatuksen voimalla, pystyn ratsastamaan sitä lähes huomaamattomin avuin. Ori suorittaa kaikki vaaditut liikkeet tyylikkäästi. Olo on epätodellinen, kun ratsastamme pois radalta.
- Sä oot paras, kuiskaan Vilille hiljaa ja kumarrun halaamaan sitä. Minulla on hyvä tuntuma tästä, me voidaan oikeasti jopa voittaa! Suoritukset ovat kuitenkin olleet tasaisia, joten myös Ravenilla ja Lyndalla on täydet mahdollisuudet luokan voittoon.
Koululuokkien palkintojen jaossa en ole uskoa korviani, kun minä ja Vili julistetaan luokan voittajaksi. Toisaalta ratsastus tuntui menevän niin hyvin, että voitto ei ollut oikeastaan suuri yllätys. Kyllä se silti on vähän outoa kuulla oma ja ratsun nimi, kun julistetaan luokan voittaja. Olen super onnellinen, tämän takia kannatti treenata! Saamme palkinnoksi hienon sinimustan ruusukkeen ja tummansinisen satulahuovan. Huopa sopii hyvin kokoelmaan, joka kasvaa taas yhdellä satulahuovalla. Kohta Vilin kaappi on täynnä pelkästään satulahuopia! Mutta mottoni on, että satulahuopia ei voi ikinä olla liikaa ja kyseinen palkintohuopa kyllä näyttää erityisen hienolta.
Saan luokan voitosta lisää itsevarmuutta kun lähdetään kohti esteluokkia. Vuorossa on 60cm rata, jonka ei pitäisi olla kovin suuri kynnys meille. Luokassa on taas mukana Raven ja Lynda, mutta myös Sisla Sysälän tallilta. Sisla ratsastaa todella upeasti ja viekin voiton. Toiseksi tulevat Raven ja Leila ja minä tulen Vilin kanssa kolmanneksi. Vili ylitti esteet hienosti, mutta taisin olla suorituksemme aikana vielä voiton huumassa enkä keskittynyt niin hyvin kuin olisin voinut. Kolmas sija on kuitenkin ihan hyvä, vaikka mitään palkintoja emme siitä saa. Olisin voinut ratsastaa pari tietä järkevämmin, jotta olisimme saaneet nopeamman ajan, mutta kuten sanottu, ihan hyvin meillä kuitenkin meni!
Yllättävän nopeasti meidän kisasuoritukset on tältä päivältä tehty, joten pääsen tallliin hoitamaan Vilin. Kisat jatkuvat vielä, ehkä ehdin vielä katsomaan niitä hevosen hoidon jälkeen En vieläkään oikein käsitä, mitä tänään tapahtui. Minun ja Vilin ensimmäiset kisat ja heti voitto! Olen todella tyytyväinen ja odotan innolla, milloin pääsemme taas kisaamaan. Tuntui kotoisalta olla kisaradalla parin vuoden tauon jälkeen, tästä se lähtee! "Pitäisikin katsella jotain kisoja, mihin minä ja Vili voisimme osallistua", mietin samalla kun syötän ratsulleni leipää kiitokseksi kisasuorituksista. Parin viikon päästä edessä on näyttelyt Vaivaiskoivun tallilla. Ihan hauskaa nähdä, miten Vili pärjää lajitovereidensa joukossa. Suurin huolen aiheeni on, osaako Vili esiintyä järkevästi tuomareiden edessä. No, se on sen ajan murhe sitten :D |
Vastaus:
Ihana tarina Alex! Mukavaa kun kisat menivät osaltanne niin hyvin :) Vilihän toimi yllättävän hienosti ja.. järkevästi :D Tästä saatkin suoritukset Kisaaja -merkin kolmeen alatasoon, vaikkei teitä palkittukkaan kolmannesta sijasta, kolmas se oli silti ;) Eli +30v€ jokaisesta, yhteensä +90v€! Lisäksi saat tarinasta +30v€. Yhteensä 120v€! |
|
| Nimi: Alexander |
05.01.2019 21:37 |
Lauantaina, eli Hopeakauriin ratsutilan avajaiskisoja edeltävänä päivänä, lähdemme Vilin kanssa rentouttavalle maastolenkille. Viikko on ollut aika raskas ja se huipentuu huomisiin kisoihin, joten tässä välissä on hyvä tehdä jotain hieman rennompaa. Ajatuksena on suunnata Vanhan Metsän lenkille, koska siellä on kuulemma upeaa luontoa sekä siellä saa kunnolla tyhjätä ajatuksiaan. Ajattelin ensin, että tänään voisi tehdä jonkun kevyen treenin huomista varten, mutta minulla eikä sen koommin Vililläkään tunnu olevan motivaatiota siihen. Maastoon jaksaa aina mennä! Hyvä saada hieman nollattua ajatuksia, jotta voidaan huomenna keskittyä täysillä kilpailuissa. Keskittymiskykyä tarvitaan ja paljon, jos haluamme pärjätä hyvin, tai edes kohtalaisesti.
- Ei me jakseta treenata tänään, eihän? Höpisen hevoselle kun haen sitä tarhasta. Vili katsoo minua korvat hörössä ja hieroo sitten päätään olkapäätäni vasten. En tiedä minkälaiseksi vastaukseksi tuo olisi pitänyt tulkita, mutta uskon, että maastolenkki kelpaa Vilillekin.
Ongelmia ei tule hoidettaessa ja varustaessakin suurin ongelma taitaa olla satulahuovan valinta, joten hyvin meillä menee! Vili saa huovaksi jälleen sinisen huovan, joka meillä oli maanantain maastolenkilläkin. Minulla on taas tummansininen ratsastustakki ja -housut, joten sovimme hyvin yhteen. Taputan Viliä, kun se on käyttäytynyt järkevästi hoitotoimien ajan ja viimeistelen itseni laittamalla ratsastuskypärän päähäni. Sitten huikkaan Tianalle moikat ja suuntaan tallipihalle. Vili olisi tietysti jo mielellään lähdössä maastoon eikä malttaisi odottaa, että saan satulavyön kiristettyä ja jalustimet säädettyä sopiviksi.
- Hei Vili vilperi, odota että pääsen selkään! Sanon huvittuneena hevoselle. Se vaan katsoo minua hyvin kyllästyneen näköisenä, mutta malttaa sitten olla edes hetken paikoillaan. Pääsen kapuamaan satulaan, joten ratsastan hevosen tarhojen takaa peruslenkille. Sen kautta pääsee sitten jatkamaan lenkkiä Vanhaan Metsään. Kokonaisuudessaan meillä pitäisi kulua noin tunti maastossa, juuri sopivan pituinen lenkki siis. Tänään ei kuitenkaan mitään kauhean pitkää lenkkiä olisi jaksanut, mutta toisaalta peruslenkki tuntui liian lyhyeltä. Ja onhan se hyvä käydä tutkimassa uusiakin maastoreittejä - löytyyköhän niiltä kummituksia?
Minua edelleen hieman karmii parin päivän takainen maastolenkkimme Vilin kanssa, vaikka uskonkin että kuvittelin vaan koko jutun. Minulla on silloin tällöin aika vilkas mielikuvitus ja joskus on tullut luettua netistä vähän liikaa kaikkia yliluonnollisia juttuja. Ovathan ne kiehtovia, mutta niiden todenperäisyydestä ei ole varmuutta. Olin kuitenkin rohkaistunut ja kertonut oudosta maastolenkistämme Tianalle, joka ei kumma kyllä mitenkään järkyttynyt asiasta. Tai passittanut minua hullujenhuoneelle :D Hän vain sanoi, että saattoihan metsässä liikkua Kaurismäen Tilan vanhan isännän haamu tai sitten jonkun mökkiläisen. Tiana mainitsi myös jotain lähistöllä olevan Vanhan koulun haamuista, mutta ne tuskin olisivat niin kauas lähteneet. Tuskin tulen saamaan koskaan varmuutta tähän kummitusasiaan - ja saattaahan tämä olla ihan turhaakin, joku metsäneläin varmaan siellä liikkui - mutta näitä asioita on mielenkiintoista pohtia.
Pakkasta on lähes kymmenen astetta ja se saa Vilin hengityksen huuruamaan. Onneksi ei ole vielä pimeää, koska muuten mielikuvitukseni olisi varmaan lähtenyt taas laukkaamaan. Saattaa olla, että en kovin helposti enää lähde pimeään aikaan maastolenkille... Tunnen, kun kylmät väreet menevät pitkin selkäpiitäni. Se saa minut säpsähtämään satulassa, joka puolestaan saa myös Vilin säpsymään.
- Ei mitään hätää, sanon rauhallisesti ja silitän mustan orin kaulaa. Se pitää päätään korkealla ja kävelee lyhyin, tikittävin askelin. Pian se rentoutuu taas ja alkaa kävellä pidemmillä askelilla, kaulaansa venyttäen. "No niin, nyt ollaan ihan rauhassa", mietin. Pidän ohjat pitkinä ja keskityn vain nauttimaan maastosta. Ympärillämme on kaunis, luminen luonto. Pelkkä sen katselu rauhoittaa. Ihan kuin Vilikin olisi tajunnut, että nyt on oikeasti tarkoitus ottaa rennosti maastossa eikä kaahata tuhatta ja sataa eteenpäin, koska se on hyvin rauhallinen. Se etenee ehkä jopa liiankin hitaassa käynnissä. Toisaalta on vain ihanaa istua hevosen keinuttavissa askelissa.
Saavumme peruslenkiltä leveälle valkoiselle puusillalle, joka johdattaa meidät Vanhaan Metsään. Tunnen metsän mystisyyden, se valtaa minut samantien kun saavumme sinne. Etenemme hyväpohjaista polkua pitkin metsän siimeksessä. Tunnelma on jälleen outo, mutta ei mitenkään aavemainen. Ehkä vain jotenkin... Vanha? Historian havinan oikein tuntee metsässä liikkuessaan. Vanhat isot kuusipuut ovat olleet siellä kymmeniä vuosia, kenties jopa vuosisatoja. Mitähän kaikkea metsässä on ehtinyt tapahtua? Minkälaisia ihmisiä siellä on kulkenut, kenties hevosilla vai ilman? Mielikuvitus lähtee laukkaamaan, mutta tällä kertaa ei yliluonnollisten voimien takia. On hauskaa miettiä, mitä metsä kätkee historiaansa. Metsä on todella salaperäinen, mutta ei ahdistava. Siellä mieli lepää, unohdan samassa kaikki huoleni ja metsä ottaa minut syleilyynsä.
Reitti kulkee Kaurisjärven rantaa pitkin, jossa päätän ottaa pienen pätkän laukkaa. Metsän puolella on vähän huono laukata tai edes ravata, koska metsä on niin tiheää. Otan kevyen tuntuman Vilin suuhun ja valmistelen laukannoston. Kevyesti puoliverinen ponnahtaa vauhdikkaaseen laukkaan. Ihanaa revitellä hetki, mutta pian pidätän hevosen raviin ja siitä käyntiin, kun meidän täytyy kääntyä takaisin metsään. Polku muuttuu melko kapeaksi kun oikaisemme metsän läpi, joten täytyy edetä rauhallisessa tahdissa. Välillä täytyy väistää suurten kuusien oksia, mutta väistelyistä huolimatta yksi oksa heittää lumet päälleni. Lumipesu :D Selviydymme metsän läpi, josta sitten käännymme takaisin tallille päin. Hetken vielä saamme nauttia Vanhan Metsän erikoisesta tunnelmasta. Täydessä hiljaisuudessa palaamme sillan kautta peruslenkille, josta ei sitten olekaan enää pitkä matka ratsutilalle. Loppulenkistä taputtelen Viliä, joka on taas virkistynyt ja kävelee tavallisen energisenä itsenään reippain askelin. Maasto kyllä ainakin rauhoitti minun mieleni, toivottavasti myös Vili tajusi kerätä voimia huomista suurta koitosta varten! |
Vastaus:
Mukava mietiskelevä ja rauhallinen maastolenkki :) Tämä oli kolmas maastolenkkinne, joten ansaitsit Maastoilija merkin! Siitä hyvästä +100v€ ja sen kautta sitten myös Superhoitaja -merkin seuraava alataso! Siitä lisää +30v€ ja tarinasta vielä +40v€, joten yhteensä keräsit 170v€! |
|
| Nimi: Alexander |
05.01.2019 18:32 |
Tiana päätti järjestää tallilla kisoihin valmistelevan ratsastustunnin, jonka aikana siis treenaamme Hopeakauriin ratsutilan avajaiskisoja varten. Tietysti tunnilta saa varmasti myös tärkeitä oppeja tulevia kisoja ajatellen. Kisapreppaukseen on osallistunut lisäkseni Raven Leilan kanssa, muita ei tällä kertaa tunnilla ole. Mutta mukavaa, että edes yksi ratsukko on lisäkseni tunnilla mukana, koska ennen olen ollut tunneilla yksin. Minun ja Vilin ensimmäiset kisat jännittää vähän, mutta pääasiassa olen positiivisella mielellä. Esteillä meillä on 60cm korkea rata ja kouluratsastuksessa Helppo C:n kouluohjelma. Ei pitäisi olla kovin vaikeaa, mutta kisatilanne on tietysti aina erilainen ja sunnuntaina näkee sitten treenin lopputuloksen.
Harjailen Viliä kaikessa rauhassa käytävällä. Olen tullut tallille hyvissä ajoin, että ei tule kiire valmistautua ratsastukseen. Ravenia ei vielä näy, onkohan hän tulossa ollenkaan, tuumaan. Vili vähän kopistelee kavioillaan, koska ei malttaisi seisoa paikallaan. En jaksa välittää siitä, vaan harjaan orin reippaasti loppuun. Sitten kavioiden puhdistus. Tapansa mukaan se nostaa kaviot kuuliaisesti, joten saan kaviot nopeasti puhdistettua.
- Hieno poika, kehun hevosta ja käyn hakemassa ratsastusvarusteet varustehuoneesta. Sitten huomaankin Ravenin, joka syöksyy kiireesti hoitamaan Leilaa. Hyvä kun ehtii edes huomata minut. No pääasia että saapui tunnille, vaikka hänelle tuleekin kiire varustaa hevosensa.
Hevosten varustamisen jälkeen lähdemme yhdessä maneesiin, jossa Tiana odottelee meitä jo. Hän tervehtii meitä ja kun olemme nousseet hevosten selkiin, aloitamme alkuverryttelyn. Saamme tehdä ne aikalailla itsenäisesti, tietysti Tiana "vahtii" meitä ja neuvoo tarvittaessa. Ratsastan Viliä perusteellisesti käynnissä ja ravissa voltteja ja kiemurauria tehden. Vili tuntuu energiseltä, mutta kuuntelee minua hyvin eikä sooloile. Tianakin kehuu, että olen ilmeisesti saanut Vilin kesytettyä :D Juuri kun Tiana pääsee kehumasta niin Vili ottaa pari kummallista sivuloikkaa niin että minulta lähtee jalustimet jaloista.
- Hupsista! Kuulen Tianan huudahtavan. Tekisi mieli viskoa ilmoille muutama ärräpää, mutta maltan mieleni ja otan jalustimet takaisin jalkoihin. Sitten tunti jatkuu, ei tuo nyt niin hirveää ollut. Keskittymiseni ei saisi herpaantua hetkeksikään, koska sitten alkaa Vilin omat kuviot. Hieman erilaisempia piruetteja!
Harjoittelemme tervehdyksiä kun hevoset on saatu vetreiksi ja kuuliaisiksi. Tai no jälkimmäisestä en ole niin varma, nimittäin jo yksinkertaiset tervehdykset osoittautuvat hieman hankaliksi ainakin alkuun. Ensinnäkin Vili on vaikea saada pysähtymään, mutta vielä vaikeampaa on saada hevonen pysymään paikoillaan. Ehkä sekunnin se malttaa seistä nätisti paikallaan, mutta sitten alkaa viskurointi. Tarvitsemme useamman toiston, ennen kuin saamme toivotunlaisen tervehdyksen aikaan. Eli siis paikallaan seisova, ryhdikäs hevonen ja minä siististi istuen satulassa. Liikkeelle hevonen kyllä lähtee sitten moitteetta. Naurahdan hieman, kun Tiana kommentoi, että Ravenin pää tippuu melkein lattialle. Minä saan yllättävän hyvin kannettua itseni ja pääkään ei putoa mihinkään :D
Tervehdysten jälkeen sain Tianalta yksilöllistä palautetta, että minun pitää oikeasti valmistella pidätteet hyvissä ajoin eikä odottaa että ne menevät läpi samalla sekunnilla kun annan ne. Kärsivällisyyttä ja huolellisuutta siis. Lisäksi minun täytyy pysyä vielä entistäkin johdonmukaisempana ja oikeasti vaatia hevoselta asioita ja jos ei heti onnistu niin heti uudestaan vaan. En saa päästää sitä sieltä, mistä aita on matalin. Se on kyllä huomattu, Vili mieluusti tekee helpoimman kautta eikä jaksaisi viedä asioita huolella loppuun saakka. Vauhti korvaa laadun, Vilin mielestä, vaikka tosiasiassa se menee toisinpäin.
Vilistä on kyllä mahdollista saada irti paljonkin, kunhan sen vaan saa keskittymään ja jaksan pysyä tarpeeksi rauhallisena selässä. Hätiköimällä ei saada aikaan mitään hyvää. Harjoittelemme harjoitusravia ja -laukkaa sekä myös temponmuutoksia näissä askellajeissa. Lisäksi myös pysähdyksiä ja peruutuksia. Vaikka se saattaakin kuulostaa hieman koomiselta, pysähdykset ovat oikeasti vaikeita. Vili vain haluaisi aina jatkaa matkaa ja vastustelee pidättäviä apuja kaikin voimin. Sisukkaan yrittämisen jälkeen saamme kuitenkin myös pysähdykset ja peruutukset onnistumaan. Harjoitusravi ja -laukka sujuvat hyvin, ne ovat aika peruskauraa. Temponmuutoksissa huomaan, että Vilistä löytyy oikeasti näyttävyyttä. Vaikka suurin osa keskittymisestäni menee ihan vain Vilin hallitsemiseen, ehdin myös hieman seurata Ravenin ja Leilan työskentelyä. Heillä liikkeet ovat vähän vaativampia, koska heillä on Helppo B:n kouluohjelmaan kuuluvia liikkeitä harjoiteltavana. He ovat kyllä näyttävä ratsukko, varmasti tuomarilta ropisee pisteitä lipizzanhevosen liidokkaista liikkeistä.
Nopeasti onkin aika siirtyä loppuverkkaan. Häh, menikö tunti muka näin nopeasti? Ehdin kyllä saada hyviä vinkkejä, miten Viliä kuuluisi ratsastaa. Päälimmäisenä varmaan se, että tehtävät pitää oikeasti valmistella hyvissä ajoin, ja siis ihan oikeasti todella hyvissä ajoin. Lisäksi minun täytyy keskittyä koko ajan, ettei Vilille jää aikaa puuhastella omiaan. Sain myös kommenttia hieman liian voimakkaasta kädestäni, pitäisi siis olla pehmeämpi ja ratsastaa hevosta enemmän istunnalla.
Vaikka kehitettävää on vielä paljon, meillä on potentiaalia ratsukkona ja meillä on mahdollisuus saavuttaa vaikka mitä. Treeniä vaan lisää! Viikonlopun kisoihin lähdemme ainakin hyvin valmistautuneina, tästä tunnista sai hyviä neuvoja jotka pitää vain muistaa kisapäivänä. Helpommin sanottu kuin tehty :D Eli siis huolellinen valmistautuminen tehtäviin, pehmeämpi käsi ja kokoaikainen keskittyminen. Siitä vähän muistettavaa ja rohkeasti vaan kohti ensimmäisiä kisojamme - meni syteen tai saveen, omanlaisensa kokemus se on varmasti joka tapauksessa. |
Vastaus:
Hyvä Alex! Vili on hieman hankala, mutta alat saamaan siitä jo kiinni :) Osa Vilin vastusteluista voi johtua myös hetkellisesti kovasta kädestäsi, jota hevonen protestoi ehkä hieman liikaakin. Toivottavasti kisat menevät osaltanne hyvin! Vaikka Vili tuntuu välillä ärsyttävälle, huomaan silti että pidätte toisistanne. Se on tärkeää :)
Tunnille osallistumisesta +10v€ ja tarinasta +40v€, yhteensä +50v€! |
|
| Nimi: Alexander |
04.01.2019 20:19 |
Torstaina onkin kunnon talvisää. Aurinko paistaa pilvettömältä taivaalta ja on jäätävä kahdentoista asteen pakkanen. Onneksi päivän ratsastustunti on maneesissa, niin kylmyys ei pääse puremaan ihan niin paljon. Odotan tuntia jo innolla. Pääsemmekin Vilin kanssa ensimmäistä kertaa kokeilemaan esteitä, jee! Kyseessä on alkeis estetunti, joten siellä keskitytään ihan vain helppoihin esteratsastuksen juttuihin. Tai ainakin niiden asioiden pitäisi olla helppoja. Olen oikeastaan aika kokenut esteratsastaja, olen kisannutkin siinä lajissa paljon yli metrinkin kokoisilla esteillä. Silti on hyvä palata perusasioihin, varsinkin kun emme ole vielä kovin kokenut ratsukko Vilin kanssa.
Hoidan ja varustan Vilin reippaasti tuntia varten. Ori käyttäytyy hyvin, joten olemme nopeasti valmiita lähtemään tunnille. Tällä kertaa hevosella on päällä tavallisten mustien englantilaissuitsien ja yleissatulan lisäksi hieno Burberry-kuosinen satulahuopa sekä siniset suojat. Hevonen näyttää oikein tyylikkäältä! Näillä varusteilla kelpaa olla ratsastunnilla.
Talutan Vilin maneesiin ja selkään nousun jälkeen aloitan alkuverryttelyn Tianan ohjeistuksella. Teemme aluksi voltteja, kiemurauria ja täyskaartoja ihan vain käynnissä. Vili kävelee hyvässä tahdissa, ei ainakaan liian hitaasti. Tehtävä onnistuu meiltä ilman suuria ongelmia, vaikka Vilistä käynnissä työskentely onkin hieman tylsää ja se koittaa keksiä itselleen virikkeitä. Se esimerkiksi viskoo päätään ja yrittää lähteä omatoimisesti raville, mutta pysyn jämäkkänä enkä anna hevosen pelleillä.
- Hyvä, juuri noin! Tiana kehuu. - Sille täytyy aina silloin tällöin näyttää, kuka onkaan pomo.
Kun verryttelyt on saatu onnistuneesti tehtyä käynnissä, siirrytään harjoitusraviin ja jatketaan samoilla kuvioilla. Joudun taas hidastamaan Viliä, jotta saamme hyvän työskentelytahdin. Sitten menomme on oikein hyvän näköistä, ainakin Tianan sanojen mukaan. Itsehän en näe, miltä näytämme, mutta kyllä Vili tuntuu hyvältä selkäänkin. Se tuntuu taipuisalta ja kuuliaiselta, ja se kulkee juuri sopivassa tahdissa. Ei liian nopeasti eikä liian hitaasti.
- Jes, hienolta näyttää! Sitten päästäänkin hakemaan teille sopiva estelaukka, Tiana selostaa keskeltä maneesia. Hän käskee meidät pääty-ympyrälle, jossa laukataan kaksi kierrosta ja siitä jatketaan pitkälle sivulle harjoituslaukassa. Tavoitteena on siis saavuttaa hyvä estelaukka. Vili tietysti on innoissaan, kun pääsee menemään lujaa ja syöksähtää laukkaan oikein toden teolla. Hidastan oria aika paljon.
- Pehmeämpi käsi! Tiana huudahtaa kun Vili nostaa päänsä kattoon. Huomaamatta jäin roikkumaan ohjasta vaikka hidastus pitäisi tehdä pääasiassa istunnalla. Istun siis syvälle satulaan ja pidätän Viliä. Sitten ollaankin jo laukattu ne kaksi kierrosta pääty-ympyrällä, joten ohjaan Vilin pitkälle sivulle harjoituslaukassa. Laukka tuntuu hyvältä. Päädyssä täytyisi hidastaa käyntiin, joka on taas ilmeisesti liikaa pyydetty.
- Käynti, käynti, käääynti, Tiana yrittää auttaa. Kaahotamme laukassa vielä pitkään ennen kuin saan hevosen käyntiin. Huokaisen syvään, olipa taas operaatio. Käynnissä Vili viskoo jälleen päätään ja korskuu niin että maneesissa raikuu.
- Ja ei kun uudestaan sitten! Tiana sanoo napakasti. - Vaadi sitä hidastamaan heti päädyssä, kyllä se hidastaa kun pysyt vaan jämäkkänä!
Seuraavalla kerralla saankin Vilin hidastamaan käyntiin heti maneesin päädyssä. Estelaukka löytyy yllättävänkin helposti, luulin että Vilin kanssa olisi saanut vääntää kauemminkin. Kun sopiva laukka on löytynyt, pääsemme vihdoin hyppäämään esteitä. Tietysti myös valmistelut ennen esteiden hyppäämistä ovat tärkeitä, eihän suoraan voi vain rynnätä estelle. Tiana kasaa radalle yhden 40cm korkuisen ristikkoesteen, jonka ylitystä saamme harjoitella. Sen avulla sitten harjoittelemmekin hyvän aikaa, niin että saadaan este ylittymään vaivattomasti ja lähestyminen onnistumaan. Tietysti on tärkeää myös saada laukka ylläpidettyä. Laukka pysyy hyvin kasassa, mutta parilla ensimmäisellä kerralla Vili lähestyy estettä liian vauhdikkaasti, jolloin hyppy lähtee aika läheltä. Pääasiassa este ylittyy kuitenkin helposti, koska se on noin pieni. Isommilla esteillä lähestyminen on vieläkin tärkeämpää, koska puomit tippuvat helpommin jos hyppy lähtee liian läheltä tai kaukaa.
- Ottakaa vielä pari hyppyä, Tiana sanoo. Nyökkään ja ohjaan Vilin taas esteelle. Pysyn hypyssä hyvin mukana, ei se oikeastaan tunnu kuin vähän tavallista isommalta laukka-askeleelta. Eihän Vilin kokoisen hevosen tarvitse edes kunnolla hypätä noin pientä estettä. Saamme tunnilta kuitenkin hyviä oppeja tulevaa varten, joten tunnille tulo kannatti. Hyppäämme esteen vielä kerran ennen loppuverkkaa. Se ylittyy näppärästi. Vili on ansainnut kunnon kehut. Taputan sitä kaulalle ja siirryn suorittamaan loppuverkkaa ravissa samalla tavalla kuin alkuverkassa. Pahempia epäonnistumisia ei tunnilla tullut ja muutenkin tunnista jäi hyvä fiilis. Traumoja ei ainakaan saatu! Tästä on hyvä jatkaa työskentelyä tulevaisuudessa. Joskus vielä keräämme kunnon ruusukekasat esteradoilta ;) Ehkäpä jo tänä viikonloppuna Hopeakauriin ratsutilan avaiskisoissa? |
Vastaus:
Hyvä Alex! :) Tunti meni kivasti! Tämä oli Tuntilainen -merkkiä varten estetunti, jonka suorittamisesta ansaitset 20v€, tunnille osallistumisesta +10v€ ja itse tarinasta saat 40v€! Yhteensä 70v€ :) |
|
| Nimi: Alexander |
02.01.2019 18:50 |
Sataa hieman lunta kun tulen keskiviikkoiltana käymään tallilla. On aika kirpeä pakkanen, melkein 10 astetta ja pohjoistuuli siihen päälle. Nopeasti vaihtuu kelit kun eilen oli jopa pari astetta plussan puolella ja satoi vettä. Tänään sitten ihan erilainen sää. Kävelen reippaasti talliin, jossa on mukavan lämmintä. Tervehdin Taikaa ja Foxia tallikäytävällä ja rapsutan niitä vähän, mutta sitten koirat katoavat toimistoon. Varmaan Tianaa vahtimaan, tuumaan. Suuntaan varustehuoneeseen ja vien jälleen uusia varusteita Vilille. Niitä on taas aikamoinen läjä. Kohta alkaa tulla vaikeuksia saada kaikki mahtumaan kaappiin. No onneksi Tiana on hankkinut talliin tilavat kaapit, niin mahtuu kunnolla varusteita sinne. Sen jälkeen vien omaan kaappiini uudet valkoiset kisaratsastushousut ja kilpailutakin. Niille tuleekin pian käyttöä!
Uppoudun ajatuksiini samalla kun alan siivota Vilin karsinaa. Tavoitteenani on pitää Vilillä vähintään kerran viikossa maastakäsittely päivä, eli siis silloin en ratsasta vaan teen jotain hevosen kanssa maasta käsin. Tänään voisi olla hyvä päivä maastakäsittelyyn, koska huomenna ja perjantaina menen Vilin kanssa ratsastustunnille ja lauantaina ehkä vielä treenaan kevyesti sunnuntaisia kisoja varten. Tai sitten menen maastoon ratsastamaan, pitää katsoa mikä on silloin tilanne. Minua jännittää jo hieman meidän ensimmäiset kisat, mutta ei pahasti. En muutenkaan ole yleensä mikään hirveä jännittäjä, toivottavasti ei Vilikään.
- Ai, täällä sinä oletkin! Tiana hihkaisee tallikäytävältä. - Olinkin näkevinäni että tulit tallille.
Pakko myöntää, että säpsähdän hieman tallin omistajaa, hän tuli niin yllättäen.
- Jep, ajattelin maasta käsitellä Viliä tänään, sanon hänelle kun toivun järkytyksestä :D
- Hienoa! Tiana sanoo. - Eiliset kisat meni muuten super hyvin Hopeakauriin ratsutilan osalta. Ines oli ihan huippu, voitettiin kaksi luokkaa ja kolmannessa tultiin toisiksi! Ja Ravenille ja Lyndallekin tuli sijoituksia, mahtavaa!
Ilo tarttuu myös minuun, kun tallin omistaja vaikuttaa olevan niin aidosti onnellinen tallinsa ja tallilaisten menestyksestä.
- Vau, onnea! Onnittelen Tianaa. Pitää muistaa onnitella muitakin, kun näen heitä.
- Kiitos, Tiana sanoo hymyillen leveästi. Ei varmaan paljon leveämmin voisi hymyillä!
Tiana lähtee tekemään jotain omia hommiaan ja minä putsaan karsinan loppuun. Päätän putsata myös Vilin ruokakippoa ja vesiautomaattia. Ne ovatkin aika likaiset. Sottapytty Vili! Samalla mietin tulevia kisoja. Mitenhän meillä menee Vilin kanssa? Olisihan se mukava saada edes yksi ruusuke muistoksi, mutta menemme kisoihin yrittämään parhaamme ja jos se ei riitä niin ei voi mitään. Meillä on varmasti vielä useat kisat edessä päin, joista on mahdollisuus saada hienoja palkintoja, joten ei nämä yhdet kisat mikään maailmanloppu ole.
Siirrän ajatukseni tähän päivään, paljon on vielä puuhaa ennen kisapäivää. Käyn kippaamassa kottikärryt lantalaan ja haen Vilin tarhasta sisälle harjattavaksi. Sitten voidaan lähteä pienelle kävelylenkille. Ajattelen käydä hevosen kanssa maastossa taluttaen. Ihan peruslenkki mennään, ettei koko yötä mene metsässä. Olen katsonut reitin maastokartasta ja painanut sen mieleeni, ei siinä paljoa kyllä edes ole muistettavaa. Aika helpolta reitiltä vaikuttaa.
Pian ollaan orin kanssa valmiita lähtöön. Hoito sujui rivakasti, koska se ei ollut kovin pölyinen eikä kavioissakaan ollut paljoa likaa. Olen pukenut sille päälle mustan fleeceloimen ja päässä sillä on uusi musta nahkariimu. Tarkoitus oli "säästää" näitä vähän hienompia varusteita edustustilaisuuksia varten, mutta en malta olla käyttämättä niitä. Vili näyttää niin komealta ne päällä! Käyn sanomassa Tianalle, että käymme Vilin kanssa kävelemässä peruslenkin maastossa. Tiana varmistaa vielä, että minulla on kännykkä mukana, että saan tarvittaessa soitettua jos tulee ongelmia. Tietysti minulla on, en minä lähde ilman kännykkää mihinkään. Mutta ihanaa, kun on noin huolehtivainen tallin omistaja!
Kiinnitän Vilin riimuun mustan riimunnarun ja matkaamme tarhojen kohdalta kääntyen kohti maastoja. Onneksi metsässä on paljon lunta, niin on valoisampaa ja myös katuvaloja on silloin tällöin reittien varsilla. Näkee siis ihan hyvin, vaikka onkin jo pimeää. Vili astelee reippaasti vierelläni ja välillä tökkii minua leikkisästi turvallaan. Söpöä, kunhan ei liikaa innostu ja kohta töki minua kumoon. Välillä Vilin on aivan pakko pysähtyä tutkimaan jotain mielestään käsittämättömän kiinnostavaa asiaa, esimerkiksi puun oksaa. Ihan kuin se ei olisi sellaista ikinä nähnytkään. Utelias Vili :D Se tökkää yhtä lumista oksaa niin, että lumet tippuvat sen turvalle. Sitten se ravistelee päätään ja katsoo minua hölmistyneenä.
- No niin hupsu, jatketaan matkaa! Naurahdan. Hevonen lähtee taas reippaasti, mutta kiltisti kävelemään vierelläni. Rapsutan sitä vähän.
Kuljemme vauhdikkaassa tahdissa helppokulkuista, leveää metsätietä pitkin hiljaisessa luonnossa. Lunta sataa edelleen. On ehkä vähän aavemainen tunnelma, koska metsässä ei kuulu muuta kuin Vilin kavioiden kopina kovaksi tamppautunutta lumista tietä vasten. En normaalisti pelkää pimeää, mutta kieltämättä mielikuvitus alkaa laukata kun olemme kaksin metsässä. Mitähän tuolla pimeydessä on, mietin ja tuijotan valaistulta metsätieltä kohti synkkää metsää, jonne valo ei ylety. Vili katkaisee ajatukseni saadessaan jonkun ihmeen energiapiikin ja ottaa muutaman raviaskeleen.
- Prrr, yritän hidastaa hevosta ja vedän sitten riimunnarusta niin kauan että se hidastaa. Mikähän tuokin nyt oli? Ehkä se säikähti jotain, tai sitten vaan oli oma vilimäinen itsensä ja ihan muuten vaan halusi purkaa energiaansa. Mieleen tulee jopa ajatus, että hevonen aistisi jotain yliluonnollista, mutta ehkä mieleni vain temppuilee. Toisaalta, myös Vili tuijottaa metsään herkeämättä ja jopa pysähtyy ihan vain katsoakseen sinne. Kummallista. Mitään ei näy eikä kuulu. Tunnelma on suoraan sanottuna todella outo, mutta eihän metsässä oikeasti mitään kummituksia ole, eihän?
Huokaisten suuntaamme takaisin tallille vievälle tiepätkälle. Onneksi ollaan kohta tallilla. Vili on paljon rauhallisempi ja kävelee kaula pitkänä, päätään matalalla pitäen vierelläni. Taputan sitä kaulalle kun olemme melkein jo tallipihassa. Kuin taikaiskusta, tunnelma on heti paljon rennompi. Olipa outo maastolenkki, mietin taluttaessani hoitohevostani karsinaan. En tiedä viitsikö mainita Tianalle mitään, pitäisi minua varmaan ihan kajahtaneena. Kummituksia muka, pyh! |
Vastaus:
Huih! Lähtipä mielikuvitus mukavasti laukalle! :D Ehkäpä metsässä lymyilee Kaurismäen Tilan vanha isäntä? Tai jonkun mökkiläisen haamu? Tilan vierellä olevan Vanhan Koulun kummitukset ovat tuskin niin kauas tiluksiltaan lähteneet.. ;) Jännää!
Tarinasta +50v€! Olet suorittanut Maastoilija -merkkiin nyt kaksi maastolenkkiä :) Yksi vielä hyvin kuvailtuna niin ansaitset Maastoilija merkin ja sen myötä saat Superhoitaja -merkin toisen alatason suoritettua! |
|
| Nimi: Alexander |
01.01.2019 16:48 |
Tiistaina tulen taas käymään Hopeakauriin ratsutilalla. Uuden vuoden juhlinnoista on selvitty kunnialla eikä ainakaan hirveän huono olo ole :D Suuntaan pukuhuoneeseen vaihtamaan vaatteet. Vaihdan päälle ohuen mustan softshell-takin ja jätän tummansinisen toppatakin kaappiin. Tänään ei ole pakkasta, itse asiassa on pari astetta plussan puolella. Ulkona tihuttaa vähän vettä. Eilen oli vielä niin hieno sää. Toivottavasti ei jatku kauaa tällainen sää, koska kaunis lumipeite kärsii siitä. Takin vaihdon jälkeen vaihdan vielä jalkaan kovakärkiset tallikengät ja lähden siivoamaan Vilin karsinaa.
Karsinaa siivotessani kuuntelen musiikkia ja mietin, mitä voisin tehdä Vilin kanssa tänään. Jos aion ratsastaa, täytyy varmaan mennä maneesiin huonon kelin takia. Ehdin varmaan käydä testaamassa ulkokentän joku toinen päivä. Päätän, että tänään on ohjelmassa puomitreeniä. Esteitä en viitsi vielä hypätä, mutta kyllä puomeilla saa jo vähän tuntumaa esteratsastukseenkin. Torstaina meillä on sitten alkeis estetunti, jossa pääsemme Vilin kanssa tutustumaan hieman esteisiin. Mitään kovin suuria esteitä tuskin hyppäämme, mutta eihän se esteiden korkeus ole pääasia. Ehkä estetekniikkaa pystyykin hiomaan paremmin pienillä esteillä. Olen parhaimmillani hypännyt ratana jopa 120cm esteitä, mutta siitä on jo aikaa. Hyvä siis aloittaa ihan alkeista uuden hevosen kanssa. Ehkä joku päivä me päästään Vilinkin kanssa niille 120cm radoille.
Saan karsinan puhtaaksi ja menen maneesiin valmistelemaan tehtäviä ratsastuksellemme. Raahaan neljä puomia suoralle linjalle keskelle maneesia ja molempiin päätyihin asetan kolme puomia ympyrälle. Kyllä noilla saa varmaan jo ihan hyvin treenattua. Menen siis hakemaan ratsuni tarhasta, jotta saan sen hoidettua ratsastusta varten. Vilillä on taas joku oma show menossa siellä.
- Prrr, lähdetäänpäs talliin, sanon hevoselle joka laukkaa pari kierrosta tarhassa pukkien saattelemana. Kun se rauhoittuu, menen portista sisälle aitaukseen ja tungen valkoisen riimun orin päähän. Vili yrittää riuhtaista päänsä pois kun laitan sille riimua, mutta saan riimun kuitenkin hevosen päähän.
- Etkö haluaisi sisälle? Sanon hevoselle. Se kävelee kuitenkin kuuliaisesti vierelläni talliin. Päästään siis hoitopuuhiin. Laitan hevosen käytävälle ja alan hommiin.
Pian pääsemme lähtemään maneesiin. Ulkona on edelleen aika kurja keli, tallikoiratkin pysyvät mielellään sisällä tallissa. Ne jäävät tallin ovelle katsomaan peräämme, kun suuntaamme Vilin kanssa kohti maneesia. Viisaita koiria, kun eivät halua tulla ulos kastelemaan turkkejaan. Kun olen maneesissa, nousen satulaan keskihalkaisijalla ja pyydän Vilin käyntiin uralle. Ori keinahtaa käyntiin suurilla askelillaan. Istun satulassa ja mietin, pitäisikö minun lyhentää jalustinhihnoja. Puomeilla pitää kuitenkin olla kevyessä istunnassa, joka on helpompaa lyhyemmillä jalustimilla. Päätän siis lyhentää niitä parilla reiällä. Sitten ne tuntuvat sopivilta. Teen muutamia voltteja ihan vaan istunnalla hevosta kääntäen, jotta se oppii reagoimaan istuntaani. Pian otan ohjat tuntumalle ja otan siirtymiä raviin pitkillä sivuilla. Jatkan edelleen volttien tekemistä. Vili on reipas ja tottelevainen, joskin käyntiin siirtymisissä piti pysyä tiukkana. Siirtymisistä selvittiin kuitenkin hyvin, kun muistin vaan tehdä hyvät valmistelut etukäteen.
Kun olen verrytellyt Vilin käynnissä ja ravissa voltteja tehden, alan tulemaan puomeja keskihalkaisijalla. Ratsastan hevosen niitä kohti ja vaadin sen menemään suorassa linjassa. Ori ei saanut olla vino. Ensin mentiin puomit ihan vaan käynnissä. Puomien välit olivat vähän pitkät, koska olin suunnitellut ne enemmän ravia ja laukkaa ajatellen. Kuitenkin ne toimivat hyvin myös käynnissä. Päätän tehdä sellaista tehtävää, että ratsastan muuten ravissa, myös päädyissä olevat puomit, mutta keskellä olevat puomit käynnissä. Se on aluksi hieman haasteellista, koska Vili haluaisi mennä keskelläkin olevat puomit ravissa. Saan tehdä kunnolla töitä, että saan sen käyntiin ja myös pysymään siinä askellajissa. Kehun hevosta, kun se menee puomit kuuliaisesti käynnissä. Muutaman toiston jälkeen Vili oppii jo siirtymään automaattisesti raviin keskellä olevien puomien jälkeen :D
Sitten tehdäänkin sillä tavalla, että keskellä olevat puomit tullaan laukassa, mutta heti niiden jälkeen siirtyminen käyntiin ja pääty-ympyröillä olevat puomit mennään käynnissä. Ajatuksen tasolla se vaikuttaa hyvältä, mutta kun alamme tekemään tehtävää, siitä se riemu vasta repesi. Vili villiintyi eikä pidätteet mene ollenkaan läpi. Hetki sitten rallitetaan maneesissa pukkilaukassa puomit kolisten. Näky olisi ollut varmasti aika kauhea, jos joku olisi ollut näkemässä. Onneksi ei ollut. Sinnittelen selässä, vaikka se vaikeaa onkin ja saan pian taas kontrollin Viliin. Luojan kiitos! Ties mitä olisi tapahtunut, jos tämä hulluus olisi vielä jatkunut. Päätän laukata hallitussa - paino sanalla hallitussa - harjoituslaukassa oikeaan ja vasempaan kierrokseen hetken aikaa. Se sujuu hyvin. Menemmme myös päädyissä olevat puomit laukassa. Vili ylittää ne leikiten eikä yhtään kolistele niihin.
Hengästyneenä hidastan hetkeksi käyntiin. Se onnistuu pienistä vastusteluista huolimatta. Vili ei vaikuta yhtään väsyneeltä, entistä virkeämmältä vain. Huokaisen syvään ja päästän ohjat pitkiksi. Kohta kokeillaan uudestaan sitä laukkapuomien jälkeen käyntiin siirtymistä, joka äsken meni vähän pieleen. Tai ei niin vähänkään, oikeastaan se oli aikalailla katastrofi. Ei kuitenkaan saa luovuttaa, joten kerään itseni ja ratsastan Vilin uudestaan puomeille. Ensin laukannosto ympyrällä ja puomien ylitys siinä. Hyvin menee, sitten suoraan keskihalkaisijalla oleville puomeille. Pidän katseeni tiukasti edessä. Mennään vähän tavallista kootummassa laukassa, että askeleet mahtuvat paremmin puomien väliin. Vili pysyy hyvin koottuna ja puolipidätteiden jälkeen hidastus käyntiin. Sehän meni hienosti!
- Hieno poika, sanon ja kehun hevosta. Nyt ei lähtenyt yhtään lapasesta. Menemme käynnissä päädyssä olevat puomit ja teemme pari toistoa tästä tehtävästä. Onnistumme hyvin. Siirrän Vilin hetkeksi kevyeen raviin, jossa menemme pari kierrosta ja sitten loppukäynteihin. Ratsastus meni oikein kivasti loppujen lopuksi, vaikka pientä draamaakin saatiin mukaan. Välillä täytyy tulla myös epäonnistumisia, että voi oppia ja mennä entistä rohkeammin kohti uusia haasteita! |
Vastaus:
Hienoa! Nuo kommellukset ja kokeilut lähentävät teitä taatusti :) Kiva, että kuitenkin yrititte uudestan ja saitte onnistumisia!
Tarinasta +40v€ |
|
| Nimi: Alexander |
01.01.2019 14:24 |
Vilillä oli sunnuntaina vapaapäivä, eli en ollut tallilla ollenkaan. Maanantaina, uuden vuoden aattona, tulen kuitenkin taas käymään tallilla, koska olemme sopineet Ravenin kanssa menevämme yhdessä maastoon. Siitä tulee varmasti hauskaa! Ihan hyvä ilmakin on tällä hetkellä. Pilvistä ja pikkupakkasta. Parkkeeraan auton Hopeakauriin ratsutilan parkkipaikalle ja nappaan takapenkiltä kassin, jossa on taas parit uudet ostokset. Heti, kun on vähänkin ylimääräistä rahaa, pitää tuhlata se :D
Kävelen siis taas varustehuoneeseen Vilin kaapille. Minulla onkin varmaan joka kerta, kun tulen tallille, uusia varusteita mukana. Ostin Vilille pari satulahuopaa ja itselleni uuden kypärän sekä hanskat. Hyvä välillä päivittää omiakin varusteita. Pääsevätkin heti käyttöön tänään maastossa. Vilin varusteiden kohdalla alkaa oikeastaan tulla jo pieni valinnanvaikeus, ainakin satulahuopien kohdalla. Niitä on jo viisi kappaletta. Tänään valinta on kuitenkin suhteellisen helppo. Valitsen tummansinisen satulahuovan, koska minulla itselläni on saman väriset ratsastushousut sekä takki päällä. Tärkeää sopia omilta varusteilta yhteen hoitohevosen varusteiden kanssa.
Otan kaapista myös muut maastoratsastukselle tarvittavat varusteet, eli satulan ja suitset ja tällä kertaa otan myös suojat mukaan. Tietysti otan myös hoitovälineet. Syli täynnä varusteita saavun Vilin karsinalle, jolle jätän varusteet odottamaan. Tallikäytävällä huomaan Ravenin, joka on myös saanut Leilan varusteet kasattua hevosen karsinalle. Moikkaan häntä ja lähdemme yhdessä hakemaan hevosia tarhoista.
Tarhoilla Raven kyselee, minkä lenkin ratsastamme tänään maastossa. Minun täytyy hetki miettiä. Palautan mieleeni Hopeakauriin maastokartan, jota olen joskus tallin toimistossa tutkiskellut.
- Olisiko suolenkki hyvä? Ehdotan. Tietysti mieleeni tuli myös peruslenkki, mutta halusin vähän pidemmän lenkin.
- Sopii! Raven vastaa iloisesti Leilan tarhalta. Ehdin jo miettiä toiseksi vaihtoehdoksi Vanhan Metsän lenkkiä, joka vaikuttaa myös mielenkiintoiselta. Siellä on kuulemma todella kaunis ja mystinen luonto. Ehkä joku toinen kerta sitten!
Viemme hevoset talliin ja alamme molemmat hoitaa ratsujamme. Aloitan hoidon tietysti harjaamalla Vilin. Hevosella on taas kerran paljon virtaa, ehkä jopa enemmän kuin normaalisti. Taisi vapaapäivä tehdä tehtävänsä. Hoito onnistuu kuitenkin hyvin, kun Vili on sidottu kiinni. Vähän se viskelee päätään ja kolistelee kaltereita, mutta ei mitään vakavampaa. Kerran ori hirnahtaa niin että koko talli raikuu, varmaan Leilalle jotain huutelee. Hassu poika.
Harjaan Vilin loppuun ja sitten kavioiden puhdistus. Se sujuu ilman ongelmia. Varustan Vilin mustan satulan ja sinisen satulahuovan kera, sekä mustilla suitsilla. Jalkoihin kokonaisuuteen sopivat siniset suojat. Hienolta näyttää!
- Joko mennään? Kuuluu juuri sopivasti Ravenin kysymys.
- Joo mennään vaan! Sanon ja lähdemme tallipihalle, jossa nousemme hevostemme selkiin. Ilma on oikein miellyttävä, ei ole liian kylmä. Vähän kyllä käy kylmän puoleinen tuuli, mutta pakkasta on vain pari astetta. Vili lähtee jo kävelemään kun kiristän satulavyötä.
- Prrr poika, sanon sille ja hidastan pidättämällä ohjista. Vili pysähtyy kuolaimiaan pureskellen. Kiristän satulavyön, jonka jälkeen vilkaisen Raveniin päin. Hän on pukeutunut mustiin ratsastushousuihin, ruskeaan ratsastustakkiin ja jodhpureihin.
- Mennäänkö mökkitien vai lammen kautta? Raven kysyy.
- Vaikka mökkitien kautta, sanon.
Lähdemme matkaan käynnissä. Minä ja Vili menemme johdossa, koska Vili on Leilaa vilkkaampi tapaus. Annan ohjien olla vähän löysinä, mutta pidän ne valmiudessa että voin tarvittaessa pidättää Viliä niillä. Olen kuitenkin luottavaisin mielin enkä usko että ori lähtee lapasesta, vaikka sillä ylimääräistä energiaa onkin.
- Pitää olla sitten varovainen, kun mökkitiellä voi liikkua autoja, Raven varoittelee. - Otetaan siellä sitten ravia.
Nyökkään. Maastossa pitää muutenkin aina olla varovainen ja pitää silmät auki yllättävien tilanteiden varalta. Tällä hetkellä tunnelma on kuitenkin seesteinen. Vili venyttää kaulaansa ja kävelee reippaasti, lumen narskuessa sen askelten alla. Luonto on upean talvinen, kuin suoraan jostain satukirjasta. Oikea talven ihmemaa! Kaikki ympärillämme on peittynyt paksuun puhtaanvalkoiseen hankeen. Myös puut ovat saaneet omat lumipeitteensä. Niitä ei välttämättä edes tunnistaisi puiksi vaan joksikin isoiksi lumikasoiksi. Puiden lomassa vipeltää orava, joka vilkaisee meitä nopeasti ja katoaa sitten jonnekin kuusen lumisen oksan suojaan. Tästähän tuli kunnon luontoretki.
Alan pikkuhiljaa valmistella Viliä raviin. Kerään ohjat tuntumalle ja siirrän hevosen sitten raviin, kun olemme mökkitiellä. Tie on kuin luotu ravaamiseen. Se on tasaista hiekkatietä, joka kaartuu loivasti.
- Leila oikein hypähti innoissaan raviin! Raven hihkuu innoissaan takanani. Naurahdan, ihana Leila. Vili taitaa tartuttaa energisyytensä siihenkin. Siinä ravatessamme, juttelemme Ravenin kanssa uudenvuoden suunnitelmista. Minulla ei mitään erikoisempia suunnitelmia ole, mutta Raven kertoo olevansa menossa Tianan kanssa tanssiaisiin. Ne ovat kuulemma keskiaikateemaiset.
- Kuulostaa todella mielenkiintoiselta! Sanon. Olisi hauskaa itsekin osallistua joskus johonkin tuon tyylisiin juhliin, vähän vaihtelua arkeen.
- Saa nähdä mitä tulee, Raven naurahtaa. Tiedän mistä hän puhuu, juhlissa saattaa joskus mennä vähän... Överiksi :D
- Täällä on muuten tosi kaunista, sanon kun hidastamme tien päässä käyntiin. Vili suostuu hidastamaan yllättävän kuuliaisesti, se ei yhtään vastusta pidätteitäni. Taputan hevosta kaulalle. Se pärskähtää tyytyväisenä ja päästän jälleen ohjaa vähän pidemmäksi.
- Niin on! Raven sanoo. Etenemme metsätietä pitkin kohti suota. Vili kävelee rennosti allani, minun ihastellessa luontoa sen selässä. Täällä voisi viihtyä vaikka koko päivän!
Hevoset tarpovat hangessa kapealla metsätiellä. Itse voi vain istua selässä ja nauttia maisemista, on tämä ratsastus helppoa. Ainakin joskus. Kaikki ratsastajat kyllä tietävät, että tämä laji osaa olla silloin tällöin todella vaikeaa.
- Teillähän on huomenna kisat? Kysyn Ravenilta. Muistelin, että hän olisi maininnut asiasta joskus.
- Joo, vähän jännittää, Raven sanoo. Toivotan kaksikolle onnea kisoihin, kuulemma Tiana ja Lyndakin ovat menossa samoihin kisoihin. Onnea siis myös heille :)
- Laukataanko? Kysyn kun saavumme suon takana olevalle suoralle. Se sopii Ravenille, joten lähdemme Vilin kanssa ensiksi laukkaan. Raven ja Leila tulevat perässä. Vauhti yltyy aika kovaksi, mutta minua se ei ainakaan haittaa. Vililtä ei ainakaan tarvitse kysyä, haittaako vauhti. Toivottavasti Raven ja Leila pysyvät perässä, mietin. Vilkaisin nopeasti olkani yli. Siellä he menivät, eivät ainakaan vielä näyttäneet kovin järkyttyneiltä.
Laukasta selvittiin hengissä. Hiljensimme vauhtia ja suuntasimme jälleen metsään jatkamaan lenkkiä. Kohta ollaan varmaan jo lenkin loppupuolella. Ravenin sanojen mukaan hekin kuulemma nauttivat Leilan kanssa vauhdin hurmasta. Hyvä, ettei meidän vauhti järkyttänyt toista ratsukkoa. Ratsastamme metsän läpi sillalle, joka ylittää pienen joen. Silta on kapea, mutta vaikuttaa tukevalta. Hevosten kaviot kopisevat puusiltaa vasten. Alapuolellamme oleva joki virtaa hiljalleen, vaikka osa siitä onkin peittynyt lumeen.
Kun olemme ylittäneet joen, siirrämme hevoset raviin. Olemme jo takaisin tallille johtavalla tiellä. Vaikka lenkkimme kestikin yli tunnin, tuntui se todella lyhyeltä. Aika rientää hyvässä seurassa. Oli hyvä idea lähteä yhdessä maastoon, täytyy ottaa joskus uudestaankin. Kävelemme vielä hetken ennen tallipihaan saapumista. Kehun hurjan paljon Viliä, koska se osasi käyttäytyä maastossa hyvin. Sitten alas satulasta ja talliin, jossa tietysti hoidan Vilin ja se saa vielä palkinnoksi maastosta pari leipäpalaa :) |
Vastaus:
Hyvä tarina Alex! :) Tästähän tulikin sitten heti Tallikaveri -merkkiin vaadittava yhteinen maastolenkki, josta napsahtaa +20v€! Tarinassa kuvailit myös hienosti säätä ja luontoa, joten saat Ympäristö merkkiin kaksi viimeistä alatasoa suoritettua, yhteensä +40v€ ja tietysti itse Ympäristö -merkistä 100v€. Vuodenaika -merkkiin myös talviosio täytetty, josta +50v€! Maastoilija -merkkiä varten olette käyneet nyt yhden maastolenkin :) Go Alex!
Tarinasta itsestään annan sinulle +50v€, joten yhteensä tästä saat huikeat 260v€! |
|
| Nimi: Alexander |
29.12.2018 15:46 |
Nyt minulla on siis lupa ratsastaa Vilillä itsenäisesti, jes! Ajattelenkin mennä heti tänään testaamaan, miten itsenäinen ratsastus lähtee sujumaan. Eilisestä ensimmäisestä tunnistamme jäi kaikenkaikkiaan hyvä fiilis, kyllä meistä vielä hyvä ratsukko kehittyy vaikka yhteinen sävel on vielä vähän hakusessa. Ollaanhan me vasta ihan uusi ratsukko. Tulevaisuus näyttää kuitenkin hyvältä meidän kannalta, ollaan osallistuttu jo ensiviikolla järjestettäviin Hopeakauriin ratsutilan avajaiskisoihin. Mennään Vilin kanssa ihan pari helppoa luokkaa vain, en viitsinyt vaativimpiin luokkiin osallistua vaikka molemmilla kyllä olisi ollut potentiaalia. Helppo C:n kouluohjelma ja 60cm esteillä riittää varmasti hyvin luokiksi ensimmäisiin kisoihimme. Siitä on sitten hyvä jatkaa kohti vaativimpia luokkia ;)
Ensitöikseni tallilla vien jälleen uusia varusteita Vilin kaappiin varustehuoneeseen. Vilillä alkaakin olla jo ihan mukavasti varusteita, mutta eihän niitä koskaan voi olla liikaa! :D Laitan kaappiin siniset suojat ja hienon mustan satulahuovan kultakoristeluilla, joka on samaa sarjaa kuin aiemmin ostamani fleeceloimi. Vilillä on jo aiemmin ostetut siniset karvapehmusteiset suojat, mutta pitäähän sitä olla valinnanvaraa, joten ostin sille suojat ilman pehmusteita. Ostin myös sinisen villaloimen arkikäyttöön. Hienompaa, koristeltua mustaa loimea voi sitten käyttää vaikka kisamatkoilla, tai jossain vähän erikoisemmissa tilaisuuksissa. Se on niin hieno, että en halua heti pilata sitä! Kun olen saanut uudet varusteet aseteltua siististi kaappiin, päätän mennä siivoamaan Vilin karsinan. Haen siis kottarit ja talikon ja suuntaan kohti orikäytävää.
Tallikäytävällä vaihdan muutaman sanan Ravenin kanssa, joka on juuri tullut maastosta Leilan kanssa. Leila on kyllä nätti hevonen, kaunis papurikkokuvioinen kimo lipizzanhevonen. Raven jää hoitamaan hevostaan kun minä puolestani menen siivoamaan Vilin karsinaa käytävän toiseen päähän. Reippaasti putsaan karsinan ja käyn tyhjentämässä täyteen tulleet kottikärryt lantalaan. Hommassa ei kauaa mene, ehkä noin kymmenisen minuuttia. Sitten suuntaan kulkuni taas varustehuoneeseen, josta haen Vilin ratsastuskamat mukaani. Raven on myös paikalla.
- Menen Vilin kanssa maneesiin kokeilemaan vähän itsenäistä ratsastamista, kerron hänelle päivän suunnitelmista. Otan Vilin vanhan yleissatulan sekä aiemmin ostamani mustat englantilaissuitset samalla kun Raven kyselee maanantain maastosta. Vastaan hänelle, että kyllä maanantain yhteismaasto on vielä voimassa :) Mukavaa päästä maastoon, Lyndakin tulee ehkä mukaan jos pääsee. Raven menee vielä Leilan karsinalle ja minä vien Vilin varusteet odottamaan orin karsinalle. Sitten lähden hakemaan Viliä tarhasta.
Tallin ovella moikkaan vielä Ravenia, joka on juuri lähdössä tallilta. No näemme sitten viimeistään maanantaina! Kävelen kohti tuttua maneesin takana olevaa aitausta. Sää on jälleen tylsän pilvinen ja pakkasta on pari astetta. Alkuviikoksi on kyllä luvattu ehkä pilkahdus aurinkoa ja lumisadetta. Saa nähdä minkälainen keli sitten tulee. Toivottavasti maanantaina yhteismaastossa on ainakin hyvä sää. Toivotaan, että ei ainakaan sada vettä!
- Viliii, alan kutsumaan hoitohevostani kun saavun sen tarhalle. Musta ori juoksee taas ympäri tarhaa, kuin sillä olisi joku oma show menossa. Naurahdan hevosen menolle, kun se vielä hirnuu kovaäänisesti juoksulenkkinsä päätteeksi. Muska vain seisoo heinäkasan luona katsoen tarhakaverinsa puuhia kummastellen. Avaan tarhan portin ja pyydystän villihevoseni, eli siis Vilin.
- Me lähdetään kuule ratsastamaan taas, höpisen hevoselle kun talsimme kohti tallia. Hevonen kulkee vauhdikkaasti vierelläni, joudun taas pidättämään sitä ettei se syöksy talliin ihan valonnopeudella. Ihan nätisti se sitten kulkeekin loppujen lopuksi, vaikka tuntuukin suurin piirtein olevansa lähdössä lentoon.
Saan hevosen hoidettua kuntoon ratsastusta varten käytävällä. Käyn huikkaamassa Tianalle toimistoon, että menemme Vilin kanssa maneesiin. Eipähän sitten ihmettele, missä olemme.
- Hyvää ratsastusta teille! Tiana toivottaa vielä perään kun lähden toimistosta. Kiitän naista ja nappaan Vilin käytävältä matkaan. Kävelemme kohti maneesia jo hieman hämärtyvässä talvi-iltapäivässä. Päivät ovat kyllä lyhyitä, valoista aikaa ei kestä kauaa. Onneksi maneesissa on hyvä valaistus. Samaan tapaan kuin eilenkin, asetumme keskelle maneesia, jossa nousen Vilin satulaan. Jalustimet ovatkin jo valmiiksi hyvällä pituudella, joten kevyellä pohkeenpainalluksella pyydän Vilin käyntiin. Alkukäynneissä mietin päivän tehtäviä. En varmaan mitään kovin vaativaa Vilin kanssa tee, tunnustelen vaan miltä se tuntuu. Eilen saatiin muutama hyvä pätkä kun tehtiin perusjuttuja tunnilla, joten yritän tähdätä siihen nytkin. Se onnistuu parhaiten, kun tehdään sellaista minkä varmasti molemmat osaa hyvin.
Parin kierroksen pitkillä ohjilla kävelyn jälkeen kerään ohjat tuntumalle, mutta pyrin ratsastamaan hevosta enemmän istunnalla. Jatkan työskentelyä edelleen käynnissä, koska minusta myös käyntityöskentely on tärkeää. Työstän Vilin hyvään perustempoiseen käyntiin. Se meinaa aina mennä vähän liian vauhdikkaasti, mutta pidätän sitä istunnalla. Teen voltteja ja kiemurauria, jotta saan Vilin taipuisaksi ja hyvin avuille. Tämä sujuu hyvin ja tunnen, kuinka ori alkaa olla pikkuhiljaa vetreämpi.
Hetken kuluttua alan tehdä temponvaihteluita niin, että pitkät sivut mennään vauhdikkaammassa tempossa ja lyhyet sivut hitaammassa. Aluksi Vili ei oikein malttaisi kuunnella, mitä haluan sen tekevän, mutta kärsivällisen työskentelyn tuloksena temponvaihtelutkin alkaa sujua. Teemme niitä ensin käynnissä ja sitten kun siinä alkaa sujua, kehun tietysti Viliä ja sitten siirrymme tekemään samaa tehtävää ravissa. Ravissa homma on vaikeampi, kun Vili haluaisi vain kaahottaa eteenpäin höyryjunan lailla, mutta työskentelemme niin kauan, että saamme temponvaihtelut onnistumaan myös siinä askellajissa. Molempiin päätyihin teen ympyrät, joissa pyrin vain ratsastamaan hevosen hyvään perustempoon. Välilä vaihdamme suuntaa, jotta saamme työskenneltyä monipuolisesti.
Temponvaihteluiden jälkeen annan Vilin kävellä hetken pitkillä ohjilla ja sitten menemme uralla pari kierrosta kevyttä ravia. Pyrin ratsastamaan Vilin suoraksi ja hillittyyn, mutta silti eteenpäin pyrkivään raviin. Vili hieman vastustelee, kun pidätän sitä ja nostaa päänsä kohti maneesin kattoa. Pian avut kuitenkin menevät läpi ja ravaamme hetken oikein mukavassa tahdissa. Sitten nostan päädyssä laukan ja käännän hevosen ympyrälle. Vili korskuu päätään heilutellen. Se meinaa lähteä kiihdyttämään, mutta pidätän sitä istunnalla, niin saan sen pysymään hallinnassani. Taputan sitä kaulalle ja siirrymme uralle harjoituslaukkaan. Parin kierroksen jälkeen siirtyminen ravin kautta käyntiin ja hetken päästä uusi nosto toiseen suuntaan. Taas nostan laukan ympyrällä, koska olen huomannut sen hyväksi keinoksi hillitä Vilin vauhtia. Ympyrällä saan hyvän kontrollin hevoseen ja voin siirtyä taas uralle laukkaamaan. Kokeilen tehdä laukassakin vähän temponvaihteluita, eli taas pitkällä sivulla lisätympää laukkaa ja lyhyellä kootumpaa. Vili laukkaa oikein hyvän tuntuisesti allani, joten laukkaan vielä vähän aikaa.
Hyvällä fiiliksellä ravailemme ja kävelemme loppuun. Vili saa tietysti paljon kehuja, koska meillä meni kuitenkin pääasiassa hyvin tämä ratsastus. Aina ori ei haluaisi kuunnella minua ja se haluaisi vain tehdä omiaan, mutta johdonmukaisuudella siitä selvitään ja loppujen lopuksi Vili on todella kiva ratsastaa! Sitten kun se jaksaa kuunnella, se on tosi hieno ratsu. Enhän minä tietenkään vielä ole saanut sen koko potentiaalia esiin, mutta joka päivä opin hevosesta jotain uutta. Seuraavalla ratsastuksella varmaan taas koetaan jotain erilaista hevosen kanssa. Ratsastuksessa onkin parasta juuri se, ettei mikään ratsastus ole täysin samanlainen ja aina voi löytää hevosesta uusia ulottuvuuksia.
Mietiskelyni aikana olemme saaneet loppukäynnit päätökseen. Vielä viimeiset taputukset ja alas satulasta. Löysään satulavyön ennen kuin lähdemme Vilin kanssa talliin päin. Ratsastuksen aikana onkin ehtinyt tulla jo pimeää. Vili onkin vähän hikinen ratsastuksen jäljiltä, joten varusteiden pois oton jälkeen suihkutan sitä vähän ja haen sille päälle uuden sinisen villaloimen. Se sopiikin orille täydellisesti! Vili saa palkkioksi hyvästä ratsastuksesta yhden minun tuomistani leivistä ja sitten voinkin lähteä kotiin. Seuraavaan kertaan! |
Vastaus:
Hieno tarina Alex! :) Vaikutat olevan juuri oikeanlainen, rauhallinen ja perusasioita kunnioittava ratsastaja Vilille, joka tosiaan menisi mielellään sieltä, mistä aita on matalin. Ja mieluusti aidan läpi, kovaa! :D On hienoa, että vaadit siltä rauhallisuutta ja maltat tehdä töitä myös käynnissä. Hyvä! Tarinasta +50v€! |
|
| Nimi: Alexander |
28.12.2018 20:53 |
Varustan Viliä tallikäytävällä tutustumistuntia varten. Hevonen seisoo yllättävän rauhallisesti paikallaan, se ei yhtään tepastele tai puuhaa muutakaan ylimääräistä. Olen juuri saanut harjattua orin ja puhdistettua siltä kaviot. Enää satula ja suitset päälle ja menoksi! En usko, että Vili tarvitsee suojia, koska tuskin tulemme vielä esteitä hyppäämään tällä tunnilla.
Odotan tuntia ihan erityisen paljon, oikeastaan olen odottanut tätä jo monta päivää. Tämä on meidän ihkaensimmäinen tunti! Onkohan Vili yhtä innoissaan meidän yhteisestä tunnista kuin minä? :D Ainakin toivon niin.
Satulointi ja suitsiminen onnistuu helposti. Minun täytyy enää vain varustaa itseni tuntia varten. Olen muuten valmis, mutta käyn nopeasti hakemassa kypärän ja hanskat kaapistani. Siinä ei kauaa kestä, joten olen pian takaisin Vilin luona.
- Taidattekin olla jo valmiita? Tiana tulee kysymään juuri sopivasti.
- Joo, ollaan me, vastaan ja irrotan Vilin käytävältä. Otan mustat nahkaohjat hevosen kaulalta ja lähden taluttamaan oria Tianan perässä maneesiin. Emme olekaan vielä käyneet siellä Vilin kanssa, joten en edes tiedä minkälainen maneesi täällä Hopeakauriin ratsutilalla on. Lisää uusia kokemuksia siis tälle päivälle - ensimmäinen vierailu Hopeakauriin ratsutilan maneesissa! Jännää. Kenttäkin olisi varmasti ihan hyvässä kunnossa ratsastusta varten, mutta talvisin on mukavampi ratsastaa maneesissa, kun siellä on kuitenkin lämpimämpää kuin ulkona.
Maneesissa on pieni "eteinen" ennen varsinaiselle ratsastusalueelle menoa. Maneesi on isokokoinen, joten siellä mahtuu varmasti hyvin ratsastamaan. Varsinkin kun olen nyt yksin tunnilla. Talutan Vilin keskelle maneesia, jossa nousen hevosen selkään. Pääsen selkään ongelmitta ja sitten lähdenkin jo ottamaan alkukäyntejä uralle.
- No niin, tervetuloa siis tutustumistunnille! Tiana toivottaa vielä. - Luvassa on ihan perustason työskentelyä, katsotaan miten teillä lähtee homma rullaamaan.
Kuuntelen Tianaa ja samalla tunnustelen, tuntuvatko jalustimet hyvän pituisilta. Ne tuntuvat aavistuksen verran liian lyhyiltä, joten päätän pidentää niitä hieman. Myös satulavyötä täytyy vielä kiristää. Siispä taiteilen satulassa jalustinhihnoja ja satulavyötä säätäen. Homma on aika haasteellista Vilin kävellessä reippaasti allani, joten päätän ihan pysäyttää hevosen, jotta saan hommani hoidettua. Kun jalustimet ja satulavyö ovat kunnossa, pääsemme jatkamaan.
Otamme ihan vaan rennosti käyntiä uralla muutaman kierroksen, kunnes on aika aloittaa varsinainen työskentely.
- Pikkuhiljaa voit ottaa ohjia tuntumalle. Pitkät sivut harjoitusravia ja lyhyet käyntiä, ja molempiin päätyihin ympyrä, Tiana selittää meille tunnin ensimmäisen tehtävän. Otan kevyen tuntuman Vilin suuhun ja pyydän siltä ravia pitkän sivun alussa. Minun ei tarvitse paljoa käskeä, kun hevonen on jo ravissa. Oikeastaan aika vauhdikkaassa sellaisessa, tietysti kun on Vili kyseessä. Yritän istua mahdollisimman tasaisesti satulassa, mutta väkisinkin kädet ja jalat heiluvat epätasaisesti. Tiana käskeekin kiinnittää huomiota käsien ja jalkojen asentoon, etteivät ne heiluisi rumasti.
Kun pitäisi siirtyä käyntiin, avut eivät meinaa mennä läpi. Vili haluaisi vain jatkaa ravia. Se kyllä hidastaa, mutta hieman viiveellä. Tiana käskee aloittaa siirtymiseen valmistautumisen aikaisemmin, jotta saan Vilin hidastamaan käyntiin samantien kun pitkä sivu loppuu. Tehtävä sujuu koko ajan paremmin, kun valmistelen hevosta puolipidättein hyvissä ajoin ennen käyntiin siirtymistä. Ympyröillä Vili taipuu kivasti. Pitkien sivujen harjoitusravikin alkaa sujua, kun Vili kulkee hieman rauhallisemmassa tahdissa ja alan tottua Vilin askeliin. Siispä en heilu satulassa enää niin paljoa. Teemme samaa tehtävää myös toiseen suuntaan vähän aikaa. Se sujuukin heti paremmin, kun olemme jo harjoitelleet tehtävää äsken. Saamme kehuja Tianalta, kun pientä kehitystä on tapahtunut.
- Yhteistyönne alkaa sujua hyvin, hän sanoo. - Vaihdetaanpas sitten tehtävää!
Seuraavassa tehtävässä tarkoituksena on mennä pitkät sivut kevyttä ravia ja lyhyet sivut harjoitusravia. Molempiin päätyihin tehdään taas ympyrä. Tehtävä kuulostaa helpolta, mutta on loppujen lopuksi aika vaativa. Tai sitten vaan Vili tekee siitä vaativan :D Minulla on täysi työ saada pidettyä energinen hevonen avuillani, ilman että se kaahailee. Huomaan, että Vilin kanssa täytyy olla jämäkkä ja johdonmukainen. Silti täytyy samaan aikaan osata olla apujen kanssa pehmeä.
- Kyllä vauhti siitä tasaantuu, kun pysyt itse rauhallisena ja maltat antaa useita pidätteitä, Tiana neuvoo. Saan ratsastettua Vilin tasaiseen, sopivan reippaaseen muttei kuitenkaan kaahaavaan raviin. Sitten alkaa tehtäväkin sujua, tai no sitten oikeastaan pääsemme vasta kunnolla tekemään sitä. Pari kertaa Tianan täytyy mainita minun väärästä kevennyksestäni, ennen kuin hoksaan korjata sen. Kyllähän minun pitäisi osata oikea kevennys itsekin katsoa, mutta taitaa minua sittenkin jännnittää tämä tunti aika paljon... Ei keskittyminen ole ihan sataprosenttista.
Kevyt ravi-harjoitusravi tehtävän jälkeen on vuorossa lyhyet välikäynnit ennen laukkatyöskentelyn aloittamista. Välikäyntien aikana taputtelen Viliä, joka on edelleen hyvin energisen oloinen eikä vaikuta väsyneen yhtään. Tiana kyselee jo hieman fiiliksiä tunnista ja Vilistä. Kerron, että tunti on kiva ja on hyvä, että tehtävät pidetään yksinkertaisina. Pääseepähän sitten kunnolla keskittymään hevoseen eikä tarvitse sisäistää jotain täysin uutta asiaa. Vili tuntuu myös kivalta, vaikka minulla onkin vielä aika paljon hakusessa miten oria oikeasti pitäisi ratsastaa. Se on kuitenkin ymmärrettävää, koska tämähän on vasta ensimmäinen tuntimme. Ei tämän tarvitsekaan mennä täydellisesti - ja toisaalta, voiko ratsastuksessa koskaan olla täydellinen?
- Voidaankin sitten alkaa ottamaan laukkaa! Tiana huikkaa hetken päästä. Otan taas ohjat tuntumalle, koska olen välikäyntien ajaksi päästänyt ne pitkiksi.
Ensimmäisessä laukkatehtävässä menemme muuten ravia, mutta toisella pitkällä sivulla täytyy tehdä laukannosto. Vili lähtee taas kiihdyttämään ravissa, mutta käsken sen malttaa. Kun saan sille hyvän, tasaisen ravin, olemmekin jo melkein pitkällä sivulla. Puolipidäte ja sitten laukkaan. Vili nostaa laukan hyvin, vauhtia on tosin taas hieman liikaa. Seuraavassa laukannostossa osaan varautua jo paremmin ja saan ratsastettua Vilin hillitympään laukkaan. Se saa laukata reippaasti, mutta kuitenkin sen täytyy olla avuillani eikä se saa ihan holtittoman lujaa mennä.
- Hyvä, nyt näyttää paremmalta! Tiana kehuu. Otamme vielä pari laukannostoa näin ja sitten siirrymme laukkaamaan pääty-ympyrälle. Siinä Vilin vauhtia on helpompi hallita ja saankin hevoselle tosi hyvän tuntuisen laukan. Tianakin huomaa sen ja saamme paljon kehuja.
- Vili on kyllä tosi hieno hevonen, kun se vaan malttaa olla, Tiana sanoo pienesti naurahtaen. Muutaman laukkaympyrän jälkeen laukkaamme vielä uralla muutaman kierroksen. Sitten loppuravit ja -käynnit.
Loppukäyntien aikana Tiana kyselee vielä lopullisia fiiliksiäni tutustumistunnista, muun muassa miten meillä minun mielestäni sujui ja tuntuiko Vili minun tasooni sopivalta ratsulta. Mielestäni tunti sujui hyvin ja saimme hoitohevoseni kanssa monia onnistumisia tunnilla, vaikka tietysti parannettavaa on vielä paljon enkä tietystikään osaa ratsastaa Viliä vielä täydellisesti. Mutta on tämä sentään alku! Ainakin hevonen tuntuu olevan juuri sopiva tasolleni. Täytyy vain tottua Vilin vauhtiin ja oppia hillitsemään sitä. Sillä on selvästi lahjoja niin koulu- kuin esteratsastukseenkin, mutta kuten Tiana sanoikin, ori täytyy vain saada malttamaan vauhtinsa kanssa niin suorituksesta tulee hyvä. Se onkin helpommin sanottu kuin tehty, mutta kyllä meistä varmasti hyvä ratsukko kehittyy kunhan vaan löydän oikeat työkalut Vilillä ratsastamiseen. Tällä tunnilla huomasin ainakin sen, että hevonen on aika herkkä ja toimii hyvin pienillä avuilla eikä sitä saa ratsastaa liian voimakkaasti, vaikka jämäkkyyttä sen kanssa pitääkin olla. Tämä täytyy siis ottaa huomioon jatkossa, kun saan ratsastaa Vilillä itsenäisesti! Tietysti tulemme käymään myös tunneilla, jotta saamme vinkkejä Tianalta meidän eteenpäin viemiseen ratsukkona. |
Vastaus:
Hienoa Alex! Mukava ensimmäinen tunti takana :) Vili on tosiaan hieman hankala, mutta kun siihen pääsee jujulle ja muistaa valmistautua ajoissa seuraavaan tehtävään, se kyllä palkitsee! Teillä menee varmasti hienosti :)
Tämän tarinan myötä ansaitsetkin vihdoin jo Tutustumismerkin! Siitä 50v€, samalla olet suorittanut jo Superhoitaja -merkin ensimmäisen tason! Siitä lisää +30v€! Näiden lisäksi saatkin täyteen jo Tienaaja -merkin ensimmäisen tason, josta niinikään lisää +30v€. Lisäksi itse tarinasta saat 50v€, yhteensä siis 160v€! |
|
| Nimi: Alexander |
27.12.2018 20:21 |
Minulla ja Vilillä onkin tutustumistunti jo huomenna, hui :D Kyllä se varmaan hyvin menee, ainakin maasta käsittely on meillä sujunut hyvin ja joulumaastokin. Näinä muutamana päivänä mitä olen Hopeakauriin ratsutilalla viettänyt, minulla on ollut tosi kivaa ja minusta tuntuu, että kaikki mitä olemme puuhanneet Vilin kanssa, on lähentänyt meitä paljon. Huomenna pääsisin tutustumaan Viliin vielä paremmin ratsain. Aion kyllä harjoittaa Vilin kanssa maastakäsittelyä myöhemminkin, vaikka minulla olisi lupa ratsastaa sillä. Mielestäni maastakäsin työskentely hevosten kanssa on tärkeää, koska siinä saa ihan eri tavalla rakennettua luottamusta hevoseen ja oppii tuntemaan hevosen käyttäytymistä.
Ehdin tulla tallille vasta illasta, koska päivällä minulla oli muuta tekemistä. Kello on vähää vaille kuusi kun kaarran autollani ratsutilan parkkipaikalle torstai-iltana. Minulla ei ole mitään suuria suunnitelmia tälle päivälle, ajattelen ihan vain hoitaa Vilin huolellisesti ja viettää sen kanssa aikaa. Jokainen yhdessä vietetty hetki on varmasti tärkeä. Ehdin juuri astua sisään Hopeakauriin tallirakennukseen, kun muistan, että minähän toin taas autoni takakontissa kasan varusteita Vilille. Haen varusteet rivakasti autosta ja palaan takaisin talliin. Vien tietysti varusteet Vilin nimikoituun kaappiin varustehuoneeseen. Siellä on myös muiden hevosten varustekaapit. Huomaan yhdessä ovessa hienon kyltin, jossa lukee "Favory Ballet XVII" ja siinä on kaunis pääkuva hevosesta. Pitäisiköhän minunkin askarrella Vilin kaapin oveen joku vastaava, mietin samalla kun niputan mustia englantilaissuitsia, jotta saan ne siististi kaappiin. Aion myöhemmin ostaa Vilille "paremmat" suitset esimerkiksi kisoja varten, mutta näillä perussuitsilla mennään nyt jonkin aikaa.
Saan suitset niputettua kaappiin ja laitan vielä sinne mustan juoksutusliinan. Otan mukaan ostamani mustan kultaisilla koristeilla kuvioidun loimen ja sinisen riimun sekä riimunnarun. Valkoista riimua ja punaista narua voi kyllä myös käyttää, mutta päätin että Vilin varusteväri on pääasiassa sininen. Aion siis ostaa sille jatkossa lähinnä sen värisiä varusteita. Talsin loimen kanssa Vilin karsinalle ja jätän sen roikkumaan karsinan oveen. Sen jälkeen suuntaan riimun ja narun kanssa Vilin tarhalle. Muitakin hevosia aletaan ottaa sisälle. Kävelemme siis Tianan kanssa yhdessä tarhoille.
- Mitäs suunnitelmissa tänään? Tiana kysyy minulta.
- Oikeastaan ihan vaan Vilin perushoitoa, kerron.
- Kuulostaa hyvältä, hevosen hoitaminenkin on tärkeää, Tiana sanoo.
Tiana menee Vilin tarhan vieressä olevaan tarhaan ja minä tietysti menen Vilin tarhaan. Siellä hevonen onkin jo hieman malttamattomana odottamassa sisälle pääsyä. Suomenhevonen, jonka nimeä en vieläkään muista, seisoo rauhallisena portilla eikä edes yritä rynniä siitä ulos kun avaan sen. Vili sen sijaan meinaa jyrätä ylitseni, mutta väistän villiintynyttä hevosta eikä pääse käymään pahemmin.
- Vili! Huudahdan kun hevonen juoksee muutaman kierroksen ympäri tarhaa innokkaasti korskuen. Sitten se vihdoin malttaa tulla luokseni ilman jyräämisyrityksiä.
- On sillä virtaa, tokaisen Tianalle, joka on seurannut tilannetta viereisestä tarhasta.
- No joo, lievästi sanottuna, tallin omistaja irvistää. - Voitko muuten ottaa Muskankin siinä samalla?
Ai niin, Muskahan sen suokin nimi on, muistan ja vastaan Tianalle myöntävästi. Nainen ojentaa minulle aidan yli yhden monista olkapäällään roikkuvista riimuista, jotta saan napattua Muskankin mukaan.
Pidän Vilin riimunnarusta kunnolla kiinni, kun puoliveriori tanssahtelee melkein ravaten vierelläni pää taivaissa. Sen sijaan Muska on tyynen rauhallinen ja löntystää hitaasti vierelläni. Hevoset ovat erilaiset kuin yö ja päivä. Menemme edeltä talliin Tianan seuratessa perässä kahden puoliverisen kanssa. Päästän Vilin karsinaansa, koska se on heti ensimmäisenä sisälle tullessa. Muskan karsinaa ei tarvitse kauaa etsiä, koska se on ihan Vilin karsinan vieressä. Otan siltä riimun pois ja ripustan karsinan oveen roikkumaan. Sillä ei olekaan loimea, koska suomenhevoset kestävät hyvin kylmyyttä. Vilillä sen sijaan on toppaloimi päällään, joten palaan hevosen karsinaan ja otan siltä "takin" pois päältä. Loimethan ovat kuin hevosten takkeja.
Kun Tiana menee Vilin karsinan ohi, kysyn tarvitseeko hän apua hevosten sisään ottamisessa. Hän kuitenkin vakuuttaa pärjäävänsä yksin ja harppoo reippain askelin takaisin ulos. No pääsenpähän hoitamaan Viliä. Päätän laittaa orin vetosolmulla kiinni karsinan kalteriin, ettei se pääsisi ainakaan hirveästi sähläämään. Karsinassa hoito meinaa nimittäin mennä aina vähän villiksi, koska Vili ei vaan jaksaisi seistä paikallaan sekuntiakaan. Kiinni laitettuna sen hoito onnistuu kyllä hyvin. Vilillä on vielä sininen riimu päässään, joten otan vain riimunnarun ja kiinnitän sen riimuun. Sitten solmin narun kiinni kalteriin.
- No niin, etpähän pääse ainakaan pyörimään, sanon hevoselle. Se vain katsoo minua pilke silmäkulmassa. Rapsutan oria otsasta, jolloin se laittaa silmänsä hetkeksi kiinni. Vili näyttää nauttivan rapsutuksista. Pian käyn hakemassa hoitohevoseni mustan harjapakin ja pääsen vihdoin hoitamaan hevosta.
Vili saa oikein pitkän ja huolellisen harjauksen. Nyt kun se on sidottu kiinni, se ei pelleile yhtään. Välillä se hinkkaa päätänsä karsinan kaltereihin ja nakertaa hampaillaan riimunnarua, mutta se ei häiritse hoito-operaatiota. Tallissa on todella rauhallista, joten pystyn täysillä keskittymään pelkästään Viliin. Vain Tiana menee pari kertaa hevosten kanssa ohi tallikäytävällä, hakiessaan niitä tarhoista ja viedessään karsinoihin. Minusta on ihanaa vain olla Vilin kanssa kahdestaan, oikeastaan tekemättä mitään erikoista. Kyllä Vili varmaan tykkää, kun saa huomiota. Harjailen mustaa hevosta reippain vedoin, jotta kaikki pöly irtoaa sen karvasta. Samalla mietin, mitä kaikkea tulemmekaan Vilin kanssa vielä kokemaan. Yhteinen tarinamme on vielä ihan alussa, mutta olen jo nyt varma, että meistä kehittyy vielä jotain suurta. Ajan saatossa Vili tulee varmasti opettamaan minulle paljon, samoin kuin minä Vilille. En voi olla hymyilemättä miettiessäni tulevaisuuttamme.
- Onneksi mä löysin sut, sanon hiljaa, mutta Vili varmasti kuulee sen. Halaan sitä pitkään ja nautin vaan siitä tunteesta, että olen vihdoin löytänyt itselleni tallin, jossa käydä vakituisesti ja hevosen, jonka kanssa kokea kaikenlaista. Huomenna edessä on jälleen yksi uusi kokemus - ensimmäinen ratsastustuntini Vilillä! Tunnen, kuinka jännitys pikkuhiljaa kasvaa sisälläni, vaikka sisimmässäni tiedänkin, ettei minun tarvitse jännittää. Tunti menee varmasti hyvin, olenhan ehtinyt tutustua Viliin paljon jo ennen tunnille menoa :) |
Vastaus:
Ihana tarina! :) Onneksi tutustumistunti on pian niin pääset jo ratsastamaan vapaasti Viliä! On kuitenkin hienoa kuulla, että aiot jatkaa myös maastakäsittelyä, sillä myös minun mielestäni se on hyvin tärkeää ja hyödyllistä. Olet fiksu poika ;) Ja olen superonnellinen myös siitä, että löysit tallillemme <3
Tarinasta saat +50v€! |
|
| Nimi: Alexander |
26.12.2018 16:40 |
Lähden käymään Hopeakauriin ratsutilalla iltapäivästä. Suunnitelmissani on puuhata taas jotain maastakäsin Vilin kanssa, koska minulla ei ole vielä lupaa ratsastaa sillä itsenäisesti. Olen kyllä varannut tämän viikon lauantaiksi meille tutustumistunnin, jossa sananmukaisesti tutustumme hieman toisiimme ratsastustunnin merkeissä. Minusta on hienoa, että Tiana järjestää tuollaisia tunteja, koska niissä saa vähän tuntumaa omaan hoitohevoseen ja varmasti hyviä vinkkejä itsenäistä ratsastusta koskien. Joulumaastossahan minä jo pääsin ratsastamaan Vilillä, mutta ratsastustunti on kuitenkin eri asia.
Parkkeeraan tuttuun tapaan autoni tallin parkkipaikalle. Kun olen menossa talliin, jalkoihini ilmestyy pyörimään musta koira. Näyttäisi olevan belgianpaimenkoira. Koira vaikuttaa olevan todella innoissaan ja innostuu vielä enemmän kun rapsutan sitä. Onpa kyllä suloinen koira.
- Ai, törmäsitkin Taikaan! Kuulen Tianan äänen vähän matkan päästä. Hän on lakaisemassa tallikäytävää.
- Ootko sä Taika? Ootko? Höpisen koiralle. Nostan katseeni ja huomaan Tianan luona olevan toisenkin koiran. Se on ilmiselvästi saksanpaimenkoira, perheelläni on sen rotuisia koiria.
- No kukas sä sitten oot? Kysyn koiralta, joka tulee myös tervehtimään.
- Se on Foxi, Tiana kertoo. - Se on aina mun mukana kaikkialla!
- Koirat on kyllä ihania eläimiä, myönnän silitellen molempia koiria tasapuolisesti.
Kun olen tutustunut Tianan koiriin, käyn hakemassa Vilin riimun ja riimunnarun ja suuntaan kulkuni tarhoille. On aika hämärää, mutta onneksi tallialue on valaistu hyvin. Näenkin jo Vilin tarhakaverinsa kanssa aitauksessa.
- No moi, mitäs teille kuuluu? Puhun hevosille, jotka syövät heinää keskellä tarhaa. Niitä ei näytä paljoa kiinnostavan tarhoille saapunut tyyppi. Nojailen tarhan aitaan ja katson hevosia hetken. Vähän ajan päästä kun heinät on melkein jo syöty, hevoset tulevat luokseni ihmettelemään, mitä minä okein teen.
- Pääsetkin kohta sisälle, sanon Vilille rapsuttaen sitä vähän. Rapsutan myös vähän suomenhevosta, joka vaikuttaa todella rauhalliselta. Se sopiikin varmasti Vilin kaltaisen energiapakkauksen tarhakaveriksi hyvin, hyvää vastapainoa villin oriin luonteelle.
Nappaan Vilin mukaani ja menemme talliin. Päästän Vilin karsinaansa, jossa alan hoitamaan sitä. Harjaan siis ja puhdistan kaviot, niin kuin hevosen perushoitoon kuuluu. Samalla mietin, mitä tekisin Vilin kanssa tänään. Ehkä voisin taas käydä taluttelemassa sitä jossain. Ehkä kentällä tai maneesissa, en viitsi pimeän aikaan mennä maastoon kun ympäristö ei ole vielä minulle kovin tuttu.
- Sopiiko muuten jos käyn Vilin kanssa kentällä? Taluttelisin sitä siellä vähän, ja ehkä myös juoksuttaisin, selitän Tianalle, joka edelleen jynssää tallikäytävää puhtaaksi. Hän taitaakin olla siisteydestä pitävä ihminen. Se olisi kyllä itsellenikin hyödyllinen luonteenpiirre, itse olen nimittäin aina sotkuinen ihminen yleensä. Tallilla osaan onneksi olla vähän siistimpi, koska tiedän, että siistissä ympäristössä hevosilla on turvallisempi olla.
- Sopii tietenkin! Tiana vastaa. - Se tekee varmasti Vilille hyvää.
Hymyillen hoidan Vilin loppuun. Vili on taas todella energisen oloinen, mutta en jaksa laittaa sitä kiinni kun ei tässä kuitenkaan niin kauaa mene. Saan sen hoidettua, vaikka tietysti mukavampaa se olisi, jos ori ei koko ajan pyörisi ja touhuaisi omiaan. Hoitamisen jälkeen suitsin Vilin ja kiinnitän suitsiin ohjien sijasta juoksutusliinan. Voisin taluttelun lisäksi myös vähän juoksuttaa Viliä, jos meillä sujuu hyvin.
- Me mennään nyt sinne kentälle, ilmoitan Tianalle kun kävelemme Vilin kanssa hänen ohitseen.
- Selvä, pitäkää hauskaa! Tallin omistaja toivottaa.
Matka kentälle onkin aika mielenkiintoinen, vaikka mikään pitkä matka se ei olekaan. Vili kävelee vierelläni kummallisesti pomppien, kuin se olisi jänis.
- Hei, rauhotu nyt vähän, komennan hevosta ja otan napakamman otteen liinasta. Vili pärskii ja haluaisi selvästi mennä vauhdikkaammin, mutta en anna sen rynniä edelleni. Sen täytyy kulkea sitä vauhtia, mitä minä haluan. Pysähdyn ja pakotan Vilinkin pysähtymään heti kun se alkaa pelleilemään. Kehun kun se tottelee. Matka on hieman hidas pysähtelyistämme johtuen, mutta viimeiset metrit kentälle sujuvat ongelmitta. Kai siitä voi olla iloinen?
Kentällä taluttelen Viliä uraa pitkin välillä suuntaa vaihtaen. Teemme myös välillä ympyröitä ja kiemurauria, ettei koko ajan ole pelkkää suoraan kävelyä. Vili kyllästyisi siihen varmasti aika nopeasti. Aluksi Vili kävelee taas todella vauhdikkaasti, joten joudun pidättelemään sitä paljon. Pikkuhiljaa se alkaa rauhoittua ja kävelee vierelläni ilman kummallisia hyppelyitä.
- Hienoa, osaathan sä kun vaan yrität, kehun ja taputan Viliä kaulalle. Se huokailee tyytyväisenä ja laskee päätään alemmas. Kävelemme vielä muutaman minuutin rennosti, kunnes ohjaan hevosen keskelle kenttää ympyrälle. Itse tietysti seison ympyrän keskellä. On Viliä ilmeisesti ennenkin juoksutettu, koska se tajuaa hakeutua ympyrälle ilman sen suurempia käskyjä.
Annan Vilin kävellä hetken molempiin suuntiin, kunnes pyydän siltä ravia. Maiskutan pari kertaa, joka riittää saamaan Viliin vauhtia. Se ravaa reippaasti, mutta ei liian holtittomasti ympyrällä. Ori näyttää kantavan itsensä hyvin niin etu- kuin takaosallaankin. Kehun hevosta tietysti paljon. Sillä on selvästi potentiaalia liikkeissään.
Pian otan siirtymän käyntiin, jonka jälkeen suunnanvaihdos ja ravia myös toiseen suuntaan. Hieman ori lähtee kiihdyttämään, mutta hidastaa vauhtia pian. Uljas musta ravaa ryhdikkäästi vielä muutaman kierroksen, kunnes otan sen taas käyntiin. Siinä se saa kävellä rennosti hetken aikaa. Ajattelen vielä antaa sen laukata vähän, että saa energiaansa purettua. Otan siirtymän laukkaan ravin kautta ettei hevonen kuumuisi liikaa. Pari kertaa Vili pukittelee laukkaan päästyään, mutta sitten se laukkaa hillitymmin.
- Hyvä, juuri noin, kehun oria taas. Vielä muutama kierros laukkaa toiseenkin suuntaan ja sitten loppukävelyt uralla taluttaen. On minulla kyllä hieno hoitohevonen, mietin siinä samalla. |
Vastaus:
Ihanaa touhuamista ja ihanaa että olet tyytyväinen hoitohevoseesi! :) Vili varmasti tykkää kaikesta tekemisestä ja se lähentää välejänne hyvin jo ennen Tutustumistuntia :) Olet kertomuksissa kuvaillut hyvin tallilla esiintyviä hahmoja, joten ansaitset nyt +20v€ Ympäristömerkin toisesta alatasosta! Tarinasta +40v€, joten yhteensä saat 60v€! |
|
| Nimi: Alexander |
25.12.2018 11:44 |
Jes, joulumaasto! <3 Saavun tallille hyvissä ajoin ennen joulumaaston alkua, jotta ehdin rauhassa hoitaa Vilin kuntoon sitä varten. Eilen oli mukavaa viettää aikaa perheen kanssa, mutta nyt on ihanaa olla vain talliporukan kesken. Kaikki vaikuttavat tosi mukavilta, reissulle on lähdössä minun lisäkseni kolme muuta ratsastajaa. Juttelemme samalla kun laitamme hevosia valmiiksi maastoon. Olen laittanut Vilin käytävälle kiinni, koska se on taas todella vilkkaalla päällä eikä karsinassa hoitamisesta olisi tullut mitään. Käytävällä herra pysyy ihan ok hyvin paikoillaan, vaikka steppaileekin ja liikuskelee minkä pystyy.
Hoitamisessa ei kuitenkaan suurempia ongelmia ilmene. Saan siis Vilin valmiiksi. Viimeistelen sen vielä laittamalla sen päähän tonttulakin. Muutkin hoitajat laittavat hevosilleen tonttulakit. Eihän sitä muuten voi lähteä jouluiseen maastoon! Olen myös käärinyt Vilin jalkoihin jouluiset punaiset pintelit ja satulahuovaksi olen valinnut valkoisen huovan, jonka alareunassa on sydämen muotoinen reikä. Hevoset näyttävät sopivan hyvin joulumaastoon niiden varustuksen puolesta. Itseni olen varustanut punaisen, lämpimän ratsastustakin kera ja jalassa on valkoiset ratsastushousut sekä mustat saappaat.
- Onkos täällä jo valmista? Tiana tulee kyselemään, kun on saanut omankin ratsunsa valmisteltua.
- Joo! Kaikki vastaavat kuin yhdestä suusta.
- Hienoa, sitten lähdetään!
Seuraamme Tianaa tallipihalle, jossa nousemme ratsaille. Tianan ratsuna on hienon näköinen punaruunikko puoliverinen. En muista sen nimeä, mutta ehkä minä joskus oppisin muistamaan niin muiden hoitajien kuin hevostenkin nimet. Tallin omistajan nimen sentään olen oppinut, mikä on jo edistystä. Pääsen aikalailla ongelmitta Vilin selkään, mikä on pieni yllätys. Hevonen vaikuttaa nimittäin todella energiseltä ja häärii vähän levottomana.
- Vili on ainakin innoissaan, naurahdan.
- Joo, kannattaa olla varuillaan, että se ei lähde lapasesta, Tiana varoittelee. Uskon kuitenkin pystyväni hallitsemaan Vilin, koska olen ennenkin ollut hieman ylienergisten hevosten kanssa maastossa.
Kun kaikki ovat onnistuneesti hevostensa satuloissa, maastolenkki voi alkaa.
Tiana johdattaa meitä kohti laavua lumisessa metsässä kiertävillä poluilla. Taivaalta sataa hiljalleen vielä lisääkin lunta ja tunnelma on hyvin jouluinen. Tällä kertaa ei taida olla kovin paljoa pakkasta, olisikohan ihan yksi aste vaan tai sitten ihan jopa nollassa. Jutustelemme matkalla rennosti talliporukan kanssa vähän kaikesta mahdollisesta. Kuulen edellä ratsastavan Ravenin kehuvan Machon pörröisyyttä. Se onkin rodultaan tinker, ne ovat kyllä sellaisia pörrökasoja. Vili ei ole kovinkaan pörröinen, vaikka toki silläkin jonkinlainen talvikarva on.
Kierrämme Kaurisjärveä välillä ravaillen ja laukkaillen. Pääasiassa etenemme kuitenkin rauhallisessa tahdissa kävellen. Onhan nyt kuitenkin joulu, joka tunnetaan rauhan ja kiireettömyyden aikana. Vilikin on ehkä vähän rauhoittunut, vaikka toki sillä edelleen energiaa löytyy. Se pysyy kuitenkin hyvin hallinnassani jopa laukassa. Kehun oria ja taputan sitä kaulalle. Huomaan, kuinka sen turpakarvat ovat ihan huurteessa. Taitaa täällä vähän pakkasta olla.
- Kohta ollaan laavulla! Tiana ilmoittaa. Otamme vielä hieman ravia, ennen kuin hidastamme jälleen käyntiin ja annamme hevosille vähän pidempää ohjaa. Vili venyttää kaulaansa ja huokaisee tyytyväisenä, korviaan terhakasti pyöritellen.
Laavu näkyykin jo horisontissa. Siellä on myös Tianan mies Tom, joka on tuonut meille eväitä. Täytyy myöntää, että taukoa tässä kyllä jo kaivattiinkin. Vaikka maasto onkin pääasiassa rento, ottaa se silti vähän voimille. Varsinkin kun pitää pidätellä tätä yhtä energiapommia koko ajan :D
Tunnelma on myös laavulla jouluinen. Juomme totta kai glögiä ja syömme pipareita, nehän kuuluvat oleellisena osana jouluun. Paistamme lisäksi nuotiolla makkaraa. Hevoset sen sijaan nauttivat heinästä ja loimien tuomasta lämmöstä.
- Lauletaanko jotain? Tiana ehdottaa. Sitten alkaakin jo tuttu rekilaulu. Kaikki hoilaavat laulua sydämensä pohjasta. Myös minä laulan ihan täysillä mukana, vaikka laulaminen ei olekaan vahvuuksiani. Osaan kyllä soittaa kitaraa, eli kyllä minussa jonkin verran musikaalisuutta on. Laulamme myös pari muuta laulua, muun muassa Joulupuu on rakennettu. Laulamisen ohessa luulen näkeväni jonkun vilahtavan laavun takana. Mieleeni tulee heti, että sen täytyy olla tonttu, mutta saattoihan se olla ihan vain Tom...
Pikkuhiljaa meidän pitää kuitenkin alkaa palailemaan takaisin ratsutilalle, että ehdimme ratsastaa takaisin ennen pimeän tuloa. Kokoamme tavaramme ja valmistelemme hevoset paluumatkaa varten. Vili on taas saanut tauolta lisää energiaa, mutta malttaa kuitenkin pysyä sen verran paikallaan, että pääsen sen satulaan. Sitten lähdemme reippaasti ratsastamaan kohti tallia, jälleen Tianan johdattamana.
Letka matkaa metsässä hyväntuulisena. Kaikki vaikuttavat olevan tyytyväisiä joulumaastoon. Juttelemme taas niitä näitä, mutta välillä hiljenemme ja nautimme luonnosta omien ajatustemme kanssa. Paluumatka kuluu aivan liian nopeasti ja käsittämättömän pian olemmekin jo taas tallilla. Kiittelemme Tianaa maastosta, oli kyllä super hauskaa!
Tallin omistajalla on kuitenkin vielä yksi yllätys meille, nimittäin hänen äitinsä on tuonut meille joulupuuroa! Ehdinkin jo hieman ihmetellä, mistä se kanelin tuoksu tulee. Hoidamme hevoset ja menemme sitten yhdessä talliporukan kanssa nauttimaan joulupuurosta. Toivottelemme toisillemme hyvää joulua ja kertaamme joulumaaston tapahtumia. Tämä oli kyllä todella mukava päivä, voisin ottaa joskus uudestaankin. Ja Hopeakauriin ratsutilan talliporukka on kyllä ihan mahtava <3 |
Vastaus:
Hieno, yhteneväinen tarina Joulumaastosta! :) Retki meni ihanasti ja pärjäilit Vilin kanssa jo hyvin, vaikka poikkeuksena saitkin lähteä reissuun ennen Tutustumistuntia ;) Ja oikeassa olet, meidän porukka on kyllä ihan mahtava! <3
Tarinasta +50v€ ja kokemuspisteitä Joulutapahtumasta ropisee 10kp! Tästä saat myös suorituksen Kausitapahtuma -merkkin joulutapahtuma -alatasoon, eli +50v€ sen suorittamisesta!
Yhteensä siis 100v€ ja 10kp! :) |
|
| Nimi: Alexander |
24.12.2018 11:05 |
Tänään on jouluaatto. Aion viettää sen perheeni kanssa, joka on muodostunut jo perinteeksi, mutta menisin juhlimaan vasta iltapäivällä. Sitä ennen haluan käydä vielä Hopeakauriin ratsutilalla tunnustelemassa joulun tunnelmaa. Olen aina ollut jouluihmisiä, mutta ehkä olen oppinut arvostamaan joulua enemmän näin aikuisena. Juurikin sitä joulun omalaatuista tunnelmaa, eikä pelkästään lahjoja. Vaikka tietysti jotakin on jouluna aina mukava saadakin, ja tietysti myös antaa muille.
Olen ostanut Vilille suuren kasan varusteita, jotka vien mukanani tallille. Tallilla onkin aika hiljaista, mutta toisaalta haluan nauttia joulusta vähän aikaa yksin - tai no korkeintaan Vilin kanssa. Edes tallin omistajaa Tianaa ei näy, hän taitaa olla jo joulun vietossa. Kannan pari satulahuopaa, riimun ja narun sekä jouluiset punaiset pintelit varustehuoneeseen ja laitan ne Vilin varustekaappiin. Myös suloisen pienen tonttulakin olen ostanut Vilille - aion laittaa sen hevoselle huomenna, kun lähdemme porukalla joulumaastoon. Lisäksi aion laittaa orille punaiset pintelit, koska punainenhan on tunnetusti joulun väri. En malta odottaa maastolenkkiä, siitä tulee varmasti hauskaa! Ja pääsen vihdoin näkemään muitakin Hopeakauriin ratsutilan hoitajia.
Käyn hakemassa Vilin tarhasta valkoisen riimun sekä punaisen riimunnarun kanssa. Ulkona on entistäkin kireämpi pakkanen ja taivas on täyttynyt harmailla pilvillä. Tietysti sitä aina toivoisi, että paistaisi edes vähän aurinko, mutta kyllä tämä pilvisyyskin ihan tunnelmallista on. Vili onkin aika rauhallisella tuulella tänään, onkohan sillekin tullut joulurauha. Otan hevosen kiinni, mutta en menekään sen kanssa vielä talliin.
"Tehdäänkö meidän oma pieni joulumaasto?" sanon hevoselle hiljaa ja lähden taluttamaan sitä tietä kohden. Vili astelee reippaasti, mutta kuitenkin hillitysti vierelläni.
Kävelemme tarhoilta auratun tallipihan poikki autiolle tielle, jota kuljemme hetken aikaa ihan vain tästä jouluisesta päivästä nauttien. Tunnelma on seesteinen, koska tiellä ei toden totta kulje ristin sieluakaan. Ei edes yhtä autoa. Pidän silti varani, että osaan väistää jos jostain tuleekin joku. Ketään ei kuitenkaan tule ja saamme olla kaksin Vilin kanssa. Rapsutan suurta puoliveristä hieman ja käännymme pikkuhiljaa takaisin päin. En viitsi mennä kovin kauas, etten eksyisi. Se vasta hauska joulu olisikin, jos Tianan pitäisi tulla hakemaan eksynyt hoitaja ja hevonen metsästä. Naurahdan mielikuvalle, olisihan se aika hupaisaa.
Palaamme tallille metsän läpi ja pellon viertä pitkin. Vili käyttäytyy koko ajan todella hyvin, mietin että onkohan se vain tätä alkuajan huumaa ja pian se paljastaisi todellisen luonteensa. Tai sitten se tietää, että nyt on joulu ja sen pitää osata käyttäytyä. Matkaamme lumisella pellolla, joka kyllä houkuttelisi kunnon lumiseen laukkapyrähdykseen, mutta ehkä sitten huomenna joulumaastossa. Kävelemme siis vain nätisti pellon reunaan muodostunutta polkua pitkin. Hengitys huuruaa pakkasessa ja askeleet narskuvat paksussa lumihangessa. Nautimme yhdessä Vilin kanssa talvisesta tunnelmasta.
Olemme pian takaisin tallilla. Kehun Viliä paljon ja taputtelen sitä kaulalle. Olipas mukava pieni taluttelulenkki maastossa. Vien Vilin karsinaansa, jossa harjaan sitä hieman joulun teemaan sopivilla punaisilla harjoilla. Tarkistan tietysti myös kaviot.
"Hyvää joulua Vili", toivotan sille, kun olen saanut hevosen hoidon päätökseen. Käyn vielä hakemassa sille pari omenaa näin joulun kunniaksi. Vili syö ne salamannopeasti.
"Sulle on kyllä muitakin lahjoja, mutta ruokalahjoja taidat arvostaa enemmän!"
Minun pitää lähteä tallilta, mutta ennen lähtöä käyn vielä kirjoittamassa kahvihuoneeseen lapun, jossa lukee "Ihanaa joulua kaikille, terveisin Alex". En tiedä, näkisikö kukaan edes lappua, mutta ainakin huomenna joulumaastossa voisin toivottaa kaikille hyvää joulua ihan kasvotusten :) |
Vastaus:
Ihana rento Joulutarina :) Mukavaa, että viettelet aikaa Vilin kanssa <3
Tarinasta +40v€ |
|
| Nimi: Alexander |
23.12.2018 10:49 |
En malta olla menemättä tallille uudestaan heti tänään. Eilen oli ensimmäinen vierailuni Hopeakauriin ratsutilalla ja sain sieltä oman hoitohevosen, Vilin. Täytyy sanoa, että olen aika ylpeä löydöksestäni. On hieman yllättävää, että Kerkkälän kaltaisesta pikkukylästä löytyy noin laadukkaan oloinen talli sekä hevonen. Sen lisäksi tallin omistaja vaikuttaa ystävälliseltä ja Vili hyväluonteiselta. Pitäisi tutustua jossain vaiheessa paremmin muihin tallin hoitajiin sekä tietenkin hoitohevoseeni :)
Kun olen herännyt sunnuntaiaamuna, lähden oikeastaan saman tien tallille. Pakkasta on kymmenisen astetta, joka on muutama aste enemmän kuin eilen. Pukeudun lämpimästi tummansiniseen toppatakkiin ja Timberlandin talvikenkiin. Onneksi auto on ollut yön lämmityksessä, niin ei tarvitse jäätyneellä autolla ajella. Talvi ei varsinaisesti kuulu lempivuodenaikoihini, mutta onhan siinäkin hyvät puolensa. Maisema ainakin näyttää kauniilta paksun, kimaltavan lumikerroksen peittämänä.
Saavun tallille kymmenen aikaan aamusta. Huomaan, että tallissa on juuri menossa karsinoiden siivous. Hevoset on siis jo viety ulos tarhoihin. Moikkaan eräässä karsinassa olevaa Tianaa.
- Jos haluat, voit vaikka siivota Vilin karsinan, nainen ehdotta työn touhussa. Suostun, koska ei minulla nyt parempaakaan tekemistä ole. Ja tietysti haluan olla avuksi tallin omistajalle. Siispä etsin talikon käsiini ja alan lappaa lantaa käytävällä oleviin kottikärryihin. Tiana onkin juuri sopivasti siivoamassa Vilin karsinaa vastapäätä olevaa karsinaa.
- Mikä hevonen siinä karsinassa asuu? kysyn Tianalta keskustelua herättääkseni.
- Risto, sellainen punaruunikko normandiancob, tallin omistaja kertoo. - Todella hurmaava ori!
- Joo, muistankin sen jotenkin hämärästi, sanon muistellen eilistä, jolloin Tiana esitteli minulle Hopeakauriin hevosia. Suurin osa ei jäänyt mieleen, koska mietin koko ajan vain Viliä.
Vilin karsina puhdistuu nopeasti, koska se ei ole mitenkään erityisen likainen. Vien talikon takaisin ja mietin, mitähän voisin seuraavaksi tehdä. "Täytyy varmaan hakea Vili tarhasta", mietin. Tiana on vielä siivoamassa muita karsinoita.
- Tarvitko sä apua? päätän kysyä, koska haluan olla kohtelias.
- Eeen, kyllä mä pärjään! Voit vaikka hakea Vilin tarhasta jos haluat, Tiana ehdottaa kuin lukien ajatukseni.
- Niin mä ajattelinkin, sanon pienesti hymyillen. Nappaan hieman kuluneen nahkariimun ja riimunnarun mukaani ja suuntaan kohti tarhoja.
Etsin Viliä tallipihalla hetken aikaa, mutta kauan minun ei tarvitse etsiä, kun huomaan tumman hevosen loimineen maneesin takana sijaitsevassa tarhassa. Uljaan puoliverisen seurassa näyttää olevan rautias suomenhevonen, joka kyllä on myös aika hieno näky. Vaikka en suuri kylmäveristen ystävä olekaan, hevosen väritys on ainakin hieno. Avaan tarhan lumisen portin ja moikkaan hevosia, jotka tulevat uteliaina haistelemaan minua. Rapsuttelen niitä hetken, mutta jätän sitten suokin nauttimaan talvisäästä yksin, koska otan Vilin mukaani talliin. Vili antaa laittaa riimun päähänsä nätisti. Kehun sitä ja lähden taluttamaan hevosta kohti tallia.
Talutus sujuu ilman ongelmia. Onhan Vili aika energinen tapaus, niin kuin voi nimestäkin ehkä päätellä, mutta on se kiltti luonteinen. Päästän hevosen karsinaansa ja otan siltä riimun pois. Myös loimi täytyy ottaa pois, koska enhän minä muuten voi harjata hevosta ollenkaan. Siispä avaan soljet tottuneesti ja otan loimen rauhallisesti pois hevosen päältä. Vili katsoo vähän ihmeissään, että mitä oikein teen. Hymähdän ja vien loimen varustehuoneeseen, samalla kun haen sieltä Vilin harjalaatikon, jossa on tietysti orin harjat. Kestää hetki, että löydän juuri Vilin laatikon monien joukosta, mutta ei minulla ole kiire mihinkään.
Harjaan Viliä sen karsinassa kaikessa rauhassa. En laittanut hevosta kiinni hoitamisen ajaksi, mutta alan pikkuhiljaa toivoa, että olisin tehnyt niin. Ori nimittäin on todella vilkas ja on koko ajan pyörimässä ja sähläämässä omiaan.
- Etkö osaa pysyä sekuntiakaan paikoillasi? mutisen. Toisaalta eihän Vili sille mitään voi, että siltä vain löytyy hieman ylimääräistä energiaa.
Päätän laittaa hevosen kiinni loppuajaksi. Sitten harjaaminen sujuukin paljon paremmin. Vilin musta karva oikein pöllyää, kun pöly irtoaa siitä. Pyörivin liikkein harjaan Vilin huolellisesti joka puolelta. Vili pitää korviaan hörössä ja katselee kiinnostuneena tallikäytävälle, jossa ei kyllä mitään tapahdu. Kumman hiljaista tallilla tänään, Tianakin varmaan mennyt toimistoonsa. Toisiin hoitajiin en ole vielä törmännyt, mutta ehkä he tulevat tallille vasta illemmalla. No, onhan minulla varmasti myöhemminkin aikaa heihin tutustua, vaikka haluaisin kyllä jo tietää, minkälaista porukkaa täällä pyörii minun lisäkseni.
Vilin karva kiiltää upeasti harjaamisen jälkeen. Taputan oria pari kertaa kaulalle ja alan puhdistaa kavioita. Vili nostaa kavionsa kuuliaisesti ilman mitään vastusteluja. Kaviot on nopeasti puhdistettu, jonka jälkeen päätän vielä selvitellä hieman hevosen harjaa ja häntää. Ne ovatkin vähän takkuiset.
- Mites teillä sujuu? Tiana tulee kysymään.
- Hyvin, tosi hyvin itse asiassa, sanon samalla kun näprään Vilin harjaa. Siitä tulee kyllä ihanan sileä ja siistin näköinen.
- Vili ainakin näyttää hyvin hoideltulta ja onnelliselta, tallin omistaja sanoo iloisena. Minullekin tulee hyvä mieli, koska totta kai haluan olla paras mahdollinen hoitaja Vilille! |
Vastaus:
Ihana tarina :) Kiva kun tarjouduit auttamaan karsinoiden putsauksessa!
Tästä tarinasta ansaitset +40€! |
|
| Nimi: Alexander |
22.12.2018 19:29 |
Lähistölle on kuulemma avattu joku Hopeakauriin ratsutila. En ole käynyt siellä, mutta olen kuullut, että se on ennen toiminut nimellä "Kaurismäen Tila". Tiedän vain, että tilalla on ollut vanha navetta ja puutalo, sen enempää en paikasta tiedä. Suoraan sanottuna minua hieman epäilyttää, onko siitä saatu kunnostettua toimivaa ratsutilaa. "Pakko kai minun on käydä katsomassa, minkälainen paikka on kyseessä", mietin. Minä oikeasti haluan löytää laadukkaan tallin, jolla voisin käydä aktiivisesti.
Pari vuotta olen käynyt talleilla vain satunnaisesti enkä ole löytänyt hyvää tallia, jolla käydä vakituisesti. Kilpailemisesta olen voinut vain haaveilla, koska sopivaa hevosta valmentautumiseen ja kisaamiseen ei ole vain yksinkertaisesti löytynyt. Useamman vuoden kisasin eräällä puoliveritammalla menestyksekkäästi niin koulu- kuin esteratsastuksessakin, mutta hevonen jäi kilpailemisesta eläkkeelle pari vuotta sitten. Sen jälkeen minulla ei ole ollut hevosta, jonka kanssa treenata ja tehdä muutakin.
Jos haluan löytää itselleni hevosen, minun täytyy tsekata kaikki tallit, jotka löydän lähistöltä. Niinpä lauantaina iltapäivällä soitan Hopeakauriin ratsutilalle. Puhelimeen vastaa ystävällisen oloinen nainen, joka kertoo nimekseen Tiana. Kerron hänelle tulevani tallille vierailulle illemmalla ja se käy naiselle hyvin. Hyvillä mielin alan valmistautua tallille lähtöön. Siitä onkin aikaa, kun olen viimeksi käynyt jossain tallilla. Minulla on korkeat odotukset Hopeakauriin ratsutilasta, koska toivon löytäväni sieltä hevosen, jonka kanssa ystävystyä ja alkaa treenaamaan yhdessä.
Ajan tallille mustalla Audillani. On jo pimeä, vaikka oikeastaan ei ole vielä kovin myöhä. Auton kello näyttää 16:04. Tähän vuodenaikaan pimeä tulee kyllä aikaisin. Nousen ulos autosta ja katselen vähän ympärilleni. Paikka näyttää kyllä hienolta, ei yhtään vanhalta tai ränsistyneeltä. Tallia ympäröi monia tarhoja, joissa näkyy olevan hevosia. Niillä on päällä ulkoloimet, koska onhan pakkasta muutama aste. Huomaan pihalla myös puutalon, jossa tallin omistajapariskunta ilmeisesti asuu. Lähellä tallia on kenttä ja maneesikin näkyy hieman kauempana. Ulkoa päin katsottuna vaikuttaa todella hyvältä!
Minulle alkaa tulla kylmä, joten kävelen kohti tallia. Tiana sanoi puhelimessa, että toimistoon pääsisi suoraan parkkipaikalta. Huomaankin kyltin, jossa lukee "Toimisto". Koputan varovasti oveen. Vastausta ei kuulu, joten koputan vähän lujempaa. Sitten joku nainen tulee avaamaan oven. Se on todennäköisesti Tiana.
- Hei, tervetuloa! Hän tervehtii iloisesti ja päästää minut sisään.
- Hei vain, tervehdin pienesti hymyillen takaisin. Toimistossa on ihanan lämmin. Jään vähän hölmistyneenä seisomaan keskelle toimistoa, kun Tiana istuu pöytänsä ääreen. Hän selvästi odottaa, että sanoisin jotain, mutta en tiedä mitä sanoisin.
- Tosiaan, tämä on vasta uusi talli, mutta hoitajia on jo muutama. Vapaana on kuitenkin vielä monta ihanaa hevosta! Mahdollisuus on myös osallistua ratsastustunneille, jos kiinnostaa, Tiana selittää ja kuuntelen tarkasti.
- Joo, mulla ois etsinnässä hoitohevonen. Mielellään sellainen, jonka kanssa pääsisi valmentautumaan ja kisaamaankin, sanon.
Juttelemme toimistossa hetken ratsastustaustastani ja siitä, minkälaista hevosta haluaisin hoitaa. Tianalla vaikuttaa olevan heti mielikuva, mistä tallin hevosesta voisin tykätä.
- Sen nimi on Wildcard the Joker, lyhyemmin Vili. Hollanninpuoliveriori, tosi taitava esteillä ja koulussa, Tiana kertoo ja johdattaa minua tallikäytävää pitkin hevosen karsinalle. - Se on kiltti luonne, mutta ei silti ole mikään aloittelijoiden hevonen.
Vili kuulostaa jo nyt todella hyvältä. Kun saavumme karsinalle, olen entistä enemmän ihastuneempi hevoseen. Se on komea kuin mikä - musta, solakan näköinen hevonen, jonka päässä on suuri valkoinen merkki.
- Onpa se hieno, henkäisen ääneen.
- Jep, oikea kultakimpale, Tiana hymyilee. - Varmasti tulevaisuudessa menestys kisaradoilla, onhan se vasta 4-vuotias.
Rapsuttelen hevosta hieman, kun se tunkee päänsä karsinasta ulos tallikäytävälle. Olen oikeastaan jo nyt varma, että haluan hoitaa juuri Viliä, koska huomaan jo sen ulkonäöstä sen olevan todella lupaava hevonen. Se on lihaksikas, mutta todella virtaviivaisen näköinen - varmasti oikea tykki esteradoilla! En kuitenkaan halua tehdä päätöstä liian nopeasti, joten kierrämme Tianan kanssa tallissa tutustumassa muihin tallin hevosiin. Mikään ei kuitenkaan tunnu samalta kuin Vili. Se tuntuu juuri oikeanlaiselta hevoselta minulle.
Kierrämme vielä tallissa tutustumassa muihin tallin tiloihin, esimerkiksi varustehuoneeseen ja pukuhuoneeseen. Kaikki tilat ovat todella siistejä. Lopuksi palaamme toimistoon, jossa juttelemme vielä hoitohevosvalinnastani.
- Vili se on, sanon heti. Tiana hymyilee ja kaivaa jonkun lapun työpöytänsä syövereistä. Siinä lukee suurin kirjaimin "Hoitajalista", johon hän kirjoittaa minun nimeni Vilin nimen kohdalle.
- Tervetuloa hoitajaksi Hopeakauriin ratsutilalle! Tiana toivottaa vielä. En malta odottaa, että pääsen tutustumaan Viliin paremmin, samoin kuin muihin tallin hoitajiin! |
Vastaus:
Tervetuloa Alex!
Kiva tarina ja hyvin olit jo ottanutkin Vilistä selvää :) Kuvailit hyvin tallin ympäristöä tässä ja siitä saatkin +20v€ Ympäristö -merkin ensimmäisestä alatasosta!
Lisäksi itse tarinasta saat +50v€! Yhteensä siis ansaitsit 70v€. |
|
~VIRTUAALITALLI HOPEAKAURIIN RATSUTILA~
|
|